Ekat hetket

Torstai 28.7.2005 klo 10.00 (GMT -5)

Garden House osoittautui mukavan ja kodikkaan oloiseksi pikkuhostelliksi ja maileista tuttu Manuel hauskaksi ja avuliaaksi nuoreksi mieheksi. Murteisella englannilla han naytti meille kartalta paikkoja ja kertoi minne kannattaa menna ja minne taas ei. Paallimaisena mieleen jai La Bocan alue, mista loytyy 1900-luvun alkupuolen italialaissiirtolaisten varikkaita taloja(http://www.twodown.com/photo/images/boca.jpg) seka Maradonan kasvattiseura, satavuotias Boca Juniors (http://www.bocajuniors.com.ar/). Manuel mainitsi etta stadionin ymparisto ja ne varikkaat korttelit on ok paivasaikaan, mutta etta pimealla alue on ehdoton "no no", silla Boca Juniors maaraa (!) alueella mafian tavoin.

Vaikka meilla kaikilla oli euroja ja ameriikan dollareita reilusti mukana, halusimme paasta kasiksi paikallisiin pesoihin ja lahdimme ensi toiksemme ottomaattia metsastamaan. Manuel neuvoi meille suunnan ja muutaman korttelin paasta hostellilta 9 de Julion, maailman leveimman kadun, varrelta loytyi pankki. Parin pankin ja kiukuttelevan automaatin jalkeen saimme kateista ja olin ylpea neljan sadan peson setelin omistaja. Euron ja peson suhde on suunnilleen 1:3,5 ja tiedostin 100 peson olevan melko iso raha tassa maassa. Hostellille palattuamme painelin Manuelin puheille ja pyydin hanta rikkomaan yhden setelin pienemmiksi. Valitettavasti hostellin vaihtorahat olivat loppu. Manuel kertoi etta "purple billia" eli 100 peson setelia on vaikea saada rikottua koska se on suunnattoman suuri raha paikallisille. Paras tapa rikkoa se on heti noston jalkeen kavella pankin tiskille ja rikkoa se pienemmiksi seteleiksi. Eli ei muuta kuin kavely takaisin pankille ja setelit vaihtoon...

9 de Julion ja Santa Fen kulma

Torstai 28.7.2005 klo 15.00 (GMT -5)

Meilla oli ensimmainen vaihtareiden tapaaminen UADE:lla heti torstaina . Ohjelmaan kuului mm. puheita kulttuurishokista, kurssien valintaa seka kierratys ympari koulun tiloja. Koulu on tosiaan massiivinen lasipalatsi keskustan etelapuolella ja vetaa sisuksiinsa suunnilleen 12 000 opiskelijaa. Eli Mikkelin kotoisa kampus, joka sijoittuu kaytannossa yhteen kerrokseen ja pitaa sisallaan noin 150 opiskelijaa, kalpenee aika pahasti UADE:n monsterin rinnalla. Koulussa on kolme tiedekuntaa: taloustieteet, yhteiskuntatieteet seka teknillinen tiedekunta. Olemme kahdesta ensin mainitusta, keskittyen lahinna Etela-Amerikkaan ja sen taloudellispoliittisiin asioihin. Kursseihin palaan tarkemmin kun koulu ensi viikolla pyorahtaa kayntiin. Kierroksen lopuksi meista otettiin valokuvat opiskelijakorttiin ja olimme free to go. Koululla tapasimme myos ensimmaisen kerran suomalaisen Elinan, joka on meidan kuusikon lisaksi vaihdossa UADE:ssa taman syksyn. Han opiskelee JKL:n AMK:ssa ja on tullut BA:han jo kaksi viikkoa aikaisemmin kahden koulukaverinsa kanssa jotka ovat eri yliopistossa vaihdossa. Elina osasi kertoa meille kaikkea hyodyllista mm. puhelimen ja asunnon hankintaan liittyen ja saimme muutamia kaytannon vinkkeja Argentiinassa ja erityisesti Buenos Airesissa elamiseen. Elinan lisaksi tutustuimme norjalaiseen Linaan, joka on tullut vaihtoon Koopenhaminan kauppakorkeasta. Kahden uuden tuttavuuden lisaksi mulle ei koulu vierailusta jaanyt juuri mitaan kateen koska olin niin vasynyt etta nuokuin puheiden ajan enka nain siis juurikaan havainnoinut etta mita tapahtui. No, eikohan tassa ehdita viela karryihin mukaan. Kurssien valitsemisen jalkeen (jarjestimme niin etta koulua on joka viikko ti-to) olikin aika hiihtaa hostellille hetkeksi lepaamaan ja sulattelemaan ensimmaisia tunteja Argentiinassa...