Paseos, peliculas y poco mas

It´s been a long time. Ainakin siita kun tama blogi on viime kerran paivitetty. Nyt on siis jo viikko ja puolikas Buenos Airesia takana ja 22 jaljella. Viimeksi tanne on paivitetty meidan seikkailuja ensimmaisilta paivilta,mutta onneksi kulunut viikko (koulua ja asunnonhakua lukuunottamatta jolle omistan omat kappaleet lahitulevaisuudessa) on hyvin pitkalle tiivistetty otsikkoon. Espanjantaidottomille: kavelyita, elokuvia ja hiukan muuta.

Perjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja hiukan viela maanantainakin olimme superturisteja. Kavelevia sellaisia. Jokaisen paivan ohjelma oli paapiirteissaan seuraava: Otetaan metro pisteeseen A, lahdetaan kavelemaan pisteeseen B, todetaan kohdassa C suurkaupungin mittasuhteiden ja etaisyyksien olevan aikuisten oikeasti isot ja pitkat, etsitaan nalkaisina ja vasyneina ensimmainen kohtuullisen nakoinen (suolista ja munuaisista viisastuneena ollaan Jussin kaa oltu aika tarkkoja) rafla, syodaan ja jatketaan loputonta vaellusta. Kaytannossa me ei olla kayty yhdessakaan turistikohteessa, kavelty vaan ohi.

Perjantai, 29.7.2005

Perjantaina meilla oli kaksi missiota: rekisteroida itsemme Suomen suurlahetystossa ja hankkia gsm-liittymat. Myohastyttyamme Suomen suurlahetyston palveluajoista (9-12), haahuilimme Centron, Retiron ja Barrio Norten alueella lahemmas kuutta, jolloin lopulta paatimme lahtea hakemaan liittymia koko porukalle yhdesta Buenos Airesin sadoista liittymaliikkeista. Liikkeessa selvisi etta yksityiset liikkeet voivat myyda vain laskutusliittymia henkiloille joilla on Argentiina sosiaalitunnus tai prepaidliittymia puhelimen hankinnan yhteydessa. Puhelin+prepaid-liittyma on taalla halpa, n.150 pesoa sisaltaen 50 pesoa puheaikaa seka Nokia 1100 puhelimen.

Off-the-book: kun lehdissa aina jauhetaan siita kuinka halpamallit ovat Nokian vahvin alue, taalla sen nakee in person. Oma 3100 puhelimeni (joka maksaa alle 100 euroa Suomessa) on taalla jo suht kallis/harvinainen. Parhaiten esille ovat paasseet 1000 ja 2000 sarjan uutuudet, seka meilla jo muutama vuosi sitten nahdyt mallit. Sama trendi on ilmeisesti lapi Latinalaisen Amerikan.

Back-to-book: Halvasta hinnasta huolimatta kukaan meista ei halunnut uutta puhelinta silla se toimii vain tietyn operaattorin kortilla Argentiinassa eika Suomessa ollenkaan. Ongelmana oli etta pelkan prepaidliittyman voi lunastaa vain operaattorin paakonttorista, maanantaista perjantaihin ennen kello kuutta. Koska kello oli enaa 20 minuuttia vaille 18, jai liittymat silta eraa haaveeksi. Lopulta Riina V. paatti hankkia itselleni upouuden Nokia 1100:sen ja CTI Movilin prepaidin. Tamakin oli ehka hiukan pakonsanelema valinta silla muuten olisimme olleet koko viikonlopun ilman liittyman liittymaa eli tavoittamattomissa. Eli paivan tavoitteisiin nahden, ei onnistuttu kovinkaan hyvin.

Lauantai, 30.7.2005.

Lauantaina otimme suunnaksi Palermon ja Recoletan alueet, joita on kehuttu Buenos Airesin hienoimmiksi ja turvallisimmiksi alueiksi. Eli se suunta mista toivomme tulevien asumuksiemmekin ilmaantuvan. Ajoimme metron vihrealla D-linjalla Plaza Italialle saakka.

Metrosta mainittakoon etta se on taalla melkoisen vanha ja vaaleansiniselta A-linjalta (katso kuva) loytyy viela ianikuisuuden vanhoja vaunuja joissa sisustus on puuta, lamput koristeellisia lasilamppuja ja ovet on asemalla avattava itse kasin. Myos kyseisen linjan asemien sisustus henkii 1900-luvun alkua. Metrosta lisaa asiaa loytyy Metroviasin sivuilta (linkit) ja kyseisia vaunuja kuten myos Argentiinaa muutenkin voi fiilistella "Moottoripyorapaivakirja"-elokuvassa.

Plaza Italialta loytyy mm. Buenos Airesin elaintarha ja ryysis oli aikamoinen kun lapsiperheet jonottivat paastakseen katselemaan kaikenkarvaisia elaimia. Koukkasimme elaintarhan viereisella kadulle, joka oli suljettu. Ensiksi naytti etta kadulla oli joku paraati/mielenosoitus menossa,mutta lahemmas paastyamme syy selvisi: katu oli taynna uudenkarheita traktoreita, puimureita, lannoituskoneita ja ties mita perunnanostimia. Koska kyseessa oli kumminkin iso katu keskella 13 miljoonan asukkaan kaupunkialuetta herasi kysymys:MIKSI?!? POR QUE?!?! No, syyhan selvisi kun paastin 200 metria eteenpain. Elaintarhan viereisella messualueella oli menossa maatalousmessut ja traktorit sun muut sadonkorjuukoneet olivat juuri lahdossa paraatina messualueelle. Meidan seurueesta muut 5 ehtivat livahtaa paraatin alta pois, mutta just kun yritin kipaista tien yli, traktorit aloittivat marssinsa ja poliisit (taalla on poliisit jarjestysmiehina tallaisissa isoissa massatapahtumissa) eivat paastaneet mua lapi. No, ihmettelin vajaan 10 minuuttia jarjettoman isoja maatalouskoneita joiden kayttotarkoituksesta mulla ei ollut hajuakaan ja mietin oliko namat messut+paraati joku sign from above. Tama oli meinaan vuoden sisalla kolmas kerta kun kaupungissa jossa asun on maatalousmessut. Viime vuonnahan Farmari 2004 tempaistiin Mikkelin raviradalla, taman vuoden lokaatio samalle heinahattufiestalle oli Tampere ja nyt paasin todistamaan Buenos Airesin maatalousmessuja. No, niin tai nain, oli ainakin hienoja raktoreita.



Loppupaivan aikan kavelimme itsemme naannyksiin pariin otteseen, ihmettelimme Palermon ja Recoletan hienoja puistokaupunginosia, prameita kamppia ja mukavan letkeaa fiilista. Palasimme hostellille joskus lahempana seitsemaa illalla, ja parin tunnin unien jalkeen osallistuimme hostellilla olleesen argentiinalaiseen grilli-iltaan. Tarjolla oli leipaa, salaattia, grillattua perunaa ja sipulia seka paljon lihaa. Ruokajuomana oli meille noin 10 hengelle useampi pullo viinia ja olutta. Kanadalaisen Brooken haettua kaupasta viela taydennysta viihdyimme hostellilla oikein mukavasti. Iltaa istumassa oli oman porukkamme lisaksi chilelaiset kaverukset Diego ja Nato, edellamainittu Brooke Kanadasta seka grillimaestro, saksalainen joka tuli samalla lennolla Argentiinaan seka new yorkilainen opettaja. Liian monesta uudesta tuttavuudesta, viinilasista ja hektisesta menosta johtuen kolmen viimeisen nimi ei ole tarttunut paahani millaan. Ohjelmassa oli vapaata keskustelua kosmopoliitissa hengessa. Suomalaisista bandeista puhuttaessa oli hupaisaa kun chileilainen Diego tunnisti enemman bandeja kuin suomalainen Kukka. Suomalainen hevihan on kovassa huudossa niin Etela-Amerikassa kuin Japanissakin ja perinteisten HIM:n ja Rasmuksen lisaksi Diego tunsi mm. Amorphiksen, Sentencedin, Children of Bodomin, Apocalyptican, Nightwishin seka mullekin tuntemattoman Fintrollin. Ainoastaan 69 Eyes, Hanoi Rocks ja Negative olivat hanelle uusia tuttavuuksia. Hostellilta lahdimme kahden aikaan yolla Buenos Airesin yliopiston kineseologian (?) bileisiin jonnekin pain Palermoa. Kaikki paikalliset olivat yhta vauhdikkaassa olotilassa kuin opiskelijat Suomessakin (se siita "sivistyneesta alkoholikultturista"). Suurinosa bilettajista oli ahtautuut yhteen isoon saliin jossa ei nahnyt eika kuullut kunnolla. Bileet olivat suht mitaan sanomattomat ja aikaeron, viinin ja kavelyn vasyttamina lahdimme Jussin kaa suht pian takaisin hostelliin. Tytot tulivat hiukan perassa toisella taksilla, silla vaaleilla Kukalla ja Elkella riitti uusia, "jostain syysta" miespuolisia tuttavuudentekijoita jonoksi asti eika heidan lahto ollut ihan yhta sujuva.

Sunnuntai 31.7.2005

Sunnuntai oli aika hidas paiva, nukuttiin myohaan ja toimittiin hitaasti. Kavimme San Telmossa kavelemassa paivalla. San Telmo on vanha ja perinteikas kaupunginosa ja aina sunnuntaisin suuriosa siita suljetaan liikenteelta markkinoiden vuoksi. Tapahtuman keskipiste on Plaza Dorrego mista ulottuu lukemattomia taitelijoiden, kasityolaisten, antiikkikauppiaiden, helppoheikkien ja turistikraasan myyjien kojuja joka suuntaan. Kaytannossa puolet San Telmosta on kirpputoria ja antiikkikauppaa maustettuna tangoa tanssivilla pariskunnilla, katusoittajilla ja performansseilla. Tunnelma oli aika valiton ja leppoisa ja joka kujalla parveili porukkaa. Tuntui silta etta koko Buenos Aires oli lahtenyt syomaan ulos juuri San Telmoon silla joka ravintola oli tupaten taynna ja parhaimpiin paikkoihin oli kunnon jonot. Parin tunnin kiertelyn jalkeen vasymys iski ja paatimme vetaytya paikalta. Markkinnoilla oli sen verta menoa ja meininkia etta uskon sen olevan hyva tapa viettaa useampikin sunnuntai taalla. Illalla meidan oli tarkoitus menna leffaan porukalla, mutta koska "Los 4 fantastico":n kahdeksan naytos olikin dubattu eika tekstitetty, paadyimme Elinan, Annin ja Hennan (ne toiset suomalaiset) kanssa irkkupubiin syomaan ja ottamaan parit.

Maanantai 31.7.2005

Ensitoiksemme maanantaina hoidimme perjantailta jaaneet asiat. Eli rekisteroidyimme Suomen suurlahetystossa ja hommasimme liittymat. Kukka, Jussi ja mina otimme prepaidliittymat vanhoihin puhelimiimme ja Riina Y. seka Elke ostivat puhelimet liittymien kanssa. Liittyma toimii taalla ihan mukavasti ja on ihan kohtuuhintainen (n. 35 centivoa minuutti), mutta Suomeen kommunikointiin siita ei ole apua. Tekstiviesti taalta Suomeen ja toisinpain eivat kulje ja soittaminenkin on lahes kaksi kertaa kallimpaa kuin halvimassa loytamassanne locutoriossa (locutorio=1,1 pesoa/min, movil=2,3 pesoa/min).

Loppupaiva menikin taas tutun turvallisen kavelyn ja ihmettelyn parissa. Talla kertaa saimme leffankin jarjestymaan ja menimme kavelykatu Lavallella sijaitsevaan teatteriin katsomaan uusimman Batmanin. Muissa Lavallen teattereissa leffat ovat ma-ke 5,5 pesoa ja to-su 9 peso, mutta valitsemassamme, ilmeisesti hiukan vanhemmassa ja huonommassa teatterissa leffat ovat 5 pesoa joka paiva. 1,5 euroahan on halvempaa kuin vanhan leffan vuokraus Suomessa, mutta elokuvanautinto ei ollut ihan taydellinen. Teatterin audiosysteemit olivat nimittain niin kivikaudenaikaiset etta elokuvan ENGLANNINKIELINEN aaniraita puuroutui valilla niin pahasti etta jouduimme turvautumaan espanjankielisiin teksteihin ymmartaaksemme edes vahan mista oli puhe! Salin penkit olivat melko pienet ja kangas oli vanhanaikaisesti sen verran ylhaalla etta leffaa piti katsoa paa ylakenossa. Kaiken lisaksi teatterissa myytiin vain niita kauheita sokeroituja popcorneja, jotka pitaisi kieltaa jollain kansainvalisella lailla.

Tiistai 1.8.2005 ja keskiviikko 2.8.2005

Tiistai-aamuna oli kauhean aikainen heratys (6.50), silla emme halunneet olla myohassa ekana koulupaivana. Palaan kouluun myohemmin tarkemmin kunhan olen muutaman hetken siella kuluttanut mutta tiivistan pari ekaa paivaa nain: suurimman ajan luennoista ymmarsimme missa juttu pyorii mutta monta juttua (ja erityisesti vitsia jolle argentiinalaiset nauroivat) meni kylla ohi. Ja ehdimme tiistaina ihan hyvin luennoillekin.

Tiistai-iltana kaivoimme Jussin kaa Buenos Airesin elokuvateatterit netista ja lahdimme Recoletaan, jo aiemmin mainittuun puistokaupunginosaan, Village-teatteria katsomaan. Kyseessa olikin sitten aivan eri luokan kokemus kuin edellisen illan teatteri. Menimme nyt katsomaan sen ihmenelosten tekstitetyn version kahdestaan. Leffaliput maksovat 12,50 pesoa (vajaa 4 euroa) kappale, mutta puitteet Village Roadshow elokuvayhtion teatterissa olivat kylla sen arvoiset. 20 salia, kunnon isot pehmeat penkit, isot screenit ja Dolby-soundit. Taysin verrattavissa Finnkinon teattereihin, ehka jopa hiukan parempi, silti vain puoleen hintaan. Ja sokerina tai tassa tapauksessa suolana pohjalla, niiden sokeroitujen popcornien lisaksi myynnissa oli tutut, turvalliset ja ennekaikkea hyvat suolatut popparit.

Bongattiin teatterissa etta keskiviikkoisin on alennuspaiva jolloin leffat on 7,50 pesoa. Seuraavana paivana pakottimmekin tytot mukaan ja otimme ensimmaisen kerran bussin Buenos Airesissa. Kyseessa oli linja 102 Constitucionilta Palermo Chicoon. Olin selvittanyt kyseinen linjan kulkevan hostellin lahelta teatterille karttakirjan ja pitkallisen tuumailun jalkeen. Buenos Airesin alueella kulkee arviolta 150 eri linjaa ristiin rastiin ja moniin paikkoihin jonne metro ei kulje on bussin halvin (n. 80 centavoa matka) mutta ei aina helpoin vaihtoehto menna. Kioskeissa on myynnissa "Guia T" jonka oikeanpuoleisella sivulla on aina pala kaupungin karttaa ja vasemmalla puolella listattuna linjat jotka kulkevat eri karttaruuduista. Oppaan lopusta loytyy kuva eri linjojen busseista tai paikallisesti colectivoista (ne on kaikki todella varikkaita ja usein aika vanhoja) seka niiden reitti katu kadulta. Helvetillisen oppaan plaraamisen, loogisen paattelyn ja hyvin hermojen avulla voi saada sitten selville minne mikakin linja kulkee ja mita kautta. Asiaa vaikeuttaa viela se etta suurin osa Buenos Airesin kaduista on yksisuuntaisia, mista johtuen bussien meno- ja paluureitit kulkevat paasaantoisesti eri katuja. Tahan mennessa olemme onnistuneet ajamaan kolmella linjalla, joten n.147 reittia on viela tutkimatta.

Elokuvissa valitsimme animaation Madacasgar. Kyseesahan on Dreamworks Animationin, Shrekin ja Hain tarinan tekijoiden, uusin animaatio. Elaintarhaan sijoittuvassa leffassa on aaninayttelijoina mm. Chris Rock, Cedric the Entertainer, Jada Pinkett, "Frendien Ross" David Scwimmer seka Sacha "Ali G" Baron Cohen. Leffa oli ihan hilittoman hauska ja moneen kertaan lahinna aikuisista koostuva yleiso hekotti ja taputti aaneen. Kyseista leffaa voi suositella kenelle vaan, ainakin alkuperaisella aaniraidalla varustettuna.

Keskiviikkoillan jalkeen meilla oli viela torstaina luentoja, mutta aina perjantaista tahan maanantai-iltaan asti elamamme on koostunut asunnonhakemisesta. Kuten sanottua, omistan niin koululle kuin asunnon metsastykselle omat kappaleet, mutta vasta myohemmin. Seuraavat pari paivaa menevat taas koulun ja asumuksen saatamisen parissa, joten ennen vkonloppua fiilistelyja ei varmaan suuremmin ole tulossa. Paitsi jos nyt innostun ilmoista kirjoittelemaan;)