Viikko pahkinankuoressa.

Tosiaan, asunnonhaun lisaksi meidan tekeminen on viimeisen puolentoista viikon ajan ollut aika vahaista. Tassa nyt on pakettissa se vahainenkin...

Viime viikon perjantaina 6.8.2005 toinen tutoreistamme, Ivan soitteli meille ja kutsui Palermon alueelle istumaan iltaa, syomaan ja tietty vahan juomaan. Lahdettiin joskus kymmenen aikaan illalla suhailemaan takseilla sinnepain. Vaikka oltiinkin aika tehokkaasti kavelty vahan joka paikassa kaupunkia, tassa osassa Palermoa ei oltu aiemmin kayty. Alue oli tosi kivan oloinen ja hyvin erilainen kuin downtown BsAs (paikallinen tapa lyhentaa Buenos Aires). Matalia taloja ja puiden reunustamaa kavelytieta. Aukio jolle tulimme oli baarien ja ravintoloiden ymparoima ja jokaisella aukiolta lahtevalla kadulla naytti riittavan lisaa mestoja. Baarissa missa tapasimme oli Ivan seka epamaarainen lukumaara saksalaisia. Ollaan todettu etta saksalaiset tyypit taalla nayttaa kaikki enemman tai vahemman samalta. Jyvaskylan tytot kuvasivat niita "Nico Rosberg- klooneiksi", joka ei pahemmin osu vikaan. Puolipitka tukka geelilla/vahalla/liisterilla taaksepain kammattu, yksivarinen tai sukkakuvioinen villapaita harteilla ja paalla joko lohenpunainen/vaalenpunainen tai joku muu raikkaan varinen kaulus/pikee/polopaita plus revityt/kulutetut farkut. Tietty yleistaa ei saisi ja poikkeuksiakin loytyy, mutta enemman tai vahemman useimmat tapaamamme saksalaiset nayttaa samalta.

Anyways, lahdimme syomaan Ivanin ja Jyvaskylan Hennan ja Elinan kanssa. Paikaksi valikoitui laadukkaan oloinen parilla. Poytaan paastyamme, Ivan ehdotti etta jakaisimme jollain porukalla "parilla especialin". Siis taman jo "Eat Argentinasta" tutun setin suolineen,munuaisineen ja muine herkkuineenhan. Kaikki tytot olivat kumminkin kasvissyojia ja/tai turvallisemman ruoan peraan ja Jussi taas oli paattanyt syoda kunnon bife de chorizon. Ajattelin ettei paikallista isantaamme viitsi jattaa yksin parillansa kanssa ja paatin etta rohkea rokan (tai tassa tapauksessa suolen) syo. Muun poytaseurueen kuultua tilauksestamme leiju poydan ylla iso kollektiivinen ¿Por que, Joel, por que?

Joko meilla kavi viimeksi todella huono tuuri ravintolan kanssa tai sitten talla kertaa paikka oli Argentiinan paras, mutta talla kertaa koko setti alusta loppuun oli hyva! Niin chorizot, morcillat, cinculinesit, rinconit kuin tiro de asadatkin. Jotta olisin saanut muutkin uskomaan etta setti oli oikeasti ihan hyva, enka vain uskotellut niin pelastaakseni viimeiset uskottavuuteni rippeet, maistatin munuaista myos Jussilla, joka totesi sen olevan hyvaa. En vielakaan voi sanoa olevani suuri parilla especialin ystava, mutta usko sen toimivuuteen ruokana palasi.

Ivan

Henna ja Kukka

Ruokailun jalkeen menimme viela parille baariin jossa alunperin tapasimme. Nyt saksalaisten lisaksi paikalle oli tullut vaihtareita myos muualta maailmasta. Paikalla oli norjalainen tutumme Line seka keskiviikkona koulussa tavattu korealainen Chan. Kun ekan kerran tapasin Chanin luulin hanen olevan paikallinen. Se johtui lahinna siita etta Chan puhui erinomaista espanjaa (tosin aasialaisella painotuksella) seka tuntui tuntevan kaikki. Myohemmin mulle selvisi etta Chan on taalla vaihtarina taman syksyn ja ei ole viela kovinkaan pitkaa aikaa maassa viettanyt. Mies vaan sattuu olemaan niin yltiososiaalinen, aanekas ja meneva etta on onnistunut tekemaan tuttavuutta lahes kaiken liikkuvan kanssa taalla. Eika se espanjan osaaminenkaan ole varmastikaan haitannut sosialisoitumista yhtaan.

Suurinosa vaihtareista puhuu nimittain keskenaankin espanjaa, vaikka englanti olisi monella vahvempi kieli. Tama on tietty fiksua kielen oppimisen kannalta, mutta ainakin mulle se tietty tuottaa hiukan vaikeuksia silla tiettyja perusasioita vaikeampi kommunikointi on viela vahan hakusessa. Yleensa pystyn keskustelussa vastaamaan mutkattomasti 5-6 peruskysymykseen jotka tulevat yleensa aina esille (Mista? Miksi? Kuka?) ja siihen paalle heittamaan jotain tilanteeseen sidottua smalltalkia. Tassa vaiheessa ihmiset yleensa toteavat etta puhun hyvaa espanjaa ja multa taas alkaa perusfraasit loppumaan. Jotta keskustelu ei paaty kuin seinaan vaihtoehtoja on tasan kaks: joko saada toinen paasaamaan innokaasti jostain aiheesta jolloin voin vastailla simppelisti "Si,si" "Vale", "Bueno" ja "Claro" tai sitten voin esitella keskustelukumppanini jollekin toiselle ja vetaytya taka-alalle:) Jos kumpikaan naista ei onnistu, yritan muodostaa kankeita espanjankaltaisia lausahduksia. Onneksi kaikki ovat taalla samassa asemassa ja ymmartavat etta ei se aina ole niin helppoa. Ensi viikolla alkavien espanjantuntien pitaisi helpottaa tatakin ongelmaa.

Lauantaina 7.8.2005 menimme illalla jyvaskylan tyttojen luo istumaan iltaa tarkoituksena lahtea yolla viela klubille. Alkuillasta meita oli vain 8 suomalaista ja tyttojen ranskalainen alivuokralainen Flow. Sitten paikalle saapui kaksi hauskaa ruotsalaista, Fredrik ja David. Kaverit olivat saapuneet Buenos Airesiin vain pari paivaa aiemmin ja opiskelevat samassa yliopistossa kuin Anni ja Henna. Saimme kunnon Suomi-Ruotsi vaannon aikaan kun kaverukset kertoivat ongelmista mita he olivat kohdanneet lennollaan Tukholmasta Madridin kautta Buenos Airesiin. Heilla oli kaynyt Madridissa hyvin samankaltainen situation kuin meilla, mutta huonommin tuloksin. Jatkat olivat jaaneet koneesta Madridiin ja matkalaukut olivat lentaneet oikealla lahdolla Buenos Aireesin. Liikennoijana heilla oli ollut oneworld-allianssi, eli kotimainen Finnar ja Iberia. Noh, tastahan me sit paasimme iskemaan takaisin kerroimme mitenka SAS oli ryssinyt meidan lennot yhdessa Lufthansan kaa. Juuri kun meidan oli ollut tarkoitus lahtea takseilla Puerto Maderon baareihin paikalle heilahti jarkyttava maara Flown ranskalaisia kavereita. Jengi viihtyi tyttojen luona liiankin hyvin ja paasimme Opera Bayn, paikallisen suositun klubin, ovelle kolmen aikaan yolla. Koska oli lauantai, paikka oli ihan taynna ja jono suljettu. Eli se siita Buenos Airesin yoelaman kokemisesta tallakin kertaa...

Flow (vasemmalla), 3 ranskalaista ja Elina

David, Kukka ja Fredrik

Pari seuraavaa paivaa haeskelimme taas asuntoa ja ainoan valopilkun alkuviikkoon tarjosi italialaisten vaihtareiden tiistaina jarjestama pasta-ilta. Paikalla oli tuhottoman paljon vaihtareita ja tutustuin muutamiin usiin tyyppeihin Chilesta, Ruotsista ja tietty italialaisiin isantiimme.
Pasta oli jarjettoman hyvaa, tarjolla oli fusillia kirsikkatomaateilla seka spagettia valkosipulilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. Tarjolla oli tietty myos jarjeton maara punkkua, kun lahes jokainen vaihtari oli tuonut pullon tuliaisina. Seuraavan paivan aikainen kouluheratys vahan latisti juhlatunnelmaa ja lahdimme kemuista joskus kahden pintaan.Keskiviikon vietimme koulun jalkeen hostelilla hengailen ja pizza-iltaa odotellen. Hostellin virallinen grillman ja pizzankaantaja Federico pisti taas parastaan ja kantoi illan aikana ainakin 5 erilaista pizzaa porukan syotavaksi. Ilta meni mukavasti Brooken (kanadalainen), Robin (jenkki), Benedictin (saksalainen) ja muutaman uuden tuttavuuden kanssa turistessa.

Keskiviikkona Kukka ja Rob saivat myos kutsun paikalliseen televisio-ohjelmaan. Kyseessa on ohjelma jossa ulkomaalaiset laitetaan tekemaan jotain tosi argentiinalaista. Kukka ja Rob, vaalea suomalaistytto ja punatukkainen jenkki, valittiin koska he olivat tarpeeksi ei-argentiinalaisia. Jakson kuvaukset olivat eilen ja kaksikko kuskattiin jonnekin Buenos Airesin synkkaan lahioon katsomaan kakkosdivarin jalkapallomatsia paikallisten huligaanien kanssa. Aluksi he soivat ja joivat jonkun fanin kotona ja opettelivat joukkueen kannustuslauluja. Taman jalkeen heille jaettiin sopiva maara joukkueen fanirihkamaa ja lyotiin aidattuun fanikatsomoon miesvoittoisen yleison sekaan. Kukka kuvaili kokemusta eilen omalaatuiseksi, mutta samalla tosi kivaksi. Ohjelma itsessaan tulee ulos lokakuussa, joten pystyn sitten antamaan paremman kuvan heidan tolailuistaan. Kukka mainitsi myos etta ohjelma on hyvin suosittu Argentiinassa ja he kaipasivat ulkomaalaisia myos tuleviin jaksoihin. Ilmoitimme kaikki tietty kiinnostuksemme ja nyt nahtavaksi jaakin onko taalla Argentiinassa tiedossa viela 15 minutes of fame...

Keskiviikko yosta aina tahan paivaan asti olen ollut enemman tai vahemman kipea, ja jatin torstain luennotkin valiin huonosti nukutun yon ja lammon takia. Mun tuurilla tietty torstaiksi luentojen osanottajalistat olivat vihdoin saatu paivitettya ja meidankin nimet oli ensimmaisen kerran mainittu kurssilla. Torstaina muutimme Jussin kaa uuteen kamppaamme (story to be told) ja siita tahan paivaan asti paivat ovat olleet lahinna jumittamista teeveen aaressa, nukkumista ja syomista. Huominen maanantaikin on taalla pyhapaiva, joten voi olla etta tassa menee viela pari paivaa tekematta yhtaan mitaan.