pÄivitystÄ

Niin kuin otsikosta varmaan pystyy päättelemään, olemme saaneet netin kämpille ja pystyn taas kirjoittamaan skandeja. Tosin se on vähän hankalaa nyt kun on just totunnut lyömään o:n ja a:n ö:n ja ä:n tilalle. Vaikka tilasimme asennuksen kahdelle koneelle, laittoivat Fibertelin asentajat vain yhden koneen nettiin ja lupasivat hoitaa toisen asentamisen mañana. Siitä on nyt kolme päivää, eikä kuulunut mitään kenestäkään. Pitänee siis varmaan ensi viikolla soitella asentajien perään.

Taas on lähes viikko vierähtänyt päivittelemättä blogia, enkä tälläkään kertaa tuo paljonkaan uutta. Antaakseni blogini vanhoille tarinoille lisää henkeä ja elävöittääkseni paikoin hiukan pitkiä turinoitani, on tiedossa pieniä muutoksia. Eli: linkkilistaan on lisätty muiden mikkeliläisten blogeja. Kohteina Tokio, Limerick, Granada ja Illinois. Nyt kun pääsen kuviini käsiksi, tulen lisäämään aikaisempiin stooreihin pian muutaman kuvan, jotta mun tuhat sanaani voisi tiivistää kompaktisti kuvaan.

Sen verran korjaan kommenttia Argentiinan tämän hetken säästä, että ilmat ovat kyllä lähempänä lämmintä huhtikuuta Suomessa kuin aiemmin väittämääni toukokuuta. Silloin taisi olla vaan erityisen lämmin päivä.

Vaikka tällä kertaa päivitys ei ollut suuren suuri, kannattaa pysyä linjoilla. Huomenna menen kokemaan nimittäin jotain joka tulee olemaan varmasti täydellinen once in a lifetime experience. TV-ohjelma jonka merkeissä Kukka ja Rob kävivät katsomassa jalkapallo viime viikolla, kaipasi tämänkin viikonlopun kuvauksiin pari gringoa. Minä ja Elke tulimme valituiksi ja kävimme tänään tapaamassa Paolaa, joka työskentelee ohjelmassa ja pohjusti meille huomista kuvauspäivää.

Meidät noudetaan sunnuntai-aamuna yhdentoista kieppeillä ja viedään muun tv-ryhmän luokse. Lähdemme Buenos Airesiin lähiöihin, niihin kaikista köyhimpiin jotka täällä tunnetaan nimellä villa miseria tai vain villa. Nämä alueet on rakennettu muutama vuosikymmen sitten sotilasjuntan diktatuurin aikana ja niille pakkosiirrettiin aikanaan kaikista köyhimmät ihmiset. Juoksevaa vettä, sähköä ja muita mukavuuksia on alueilla harvakseltaan, jos ollenkaan. Paikat ovat siis samanlaisia köyhyyden, kurjuuden ja kärsimyksen hökkelikyliä kuin Brasilian favelat joita esim. City of God – leffoissa näkyi. Me menemme huomenna näistä villoista kaikkein pahamaineisimpaan ja tunnetuimpaan, Fuerte Apacheen. Paikka nousi Argentiinassa hyvin tunnetuksi 80-luvulla kun alueella jossakin sota-tilan tapaisessa paikallisten jengien ja poliisien yhteenottojen takia. Eli vähän niin kuin Hervanta Tampereella;)

Vaikka villat ovatkin äärimmäisen köyhiä alueita, ei se tarkoita etteikö sieltäkin voisi tulla jotain hyvää. Kolumbian lähiöistä lähtöisin oleva cumbia villeria, musiikki jonka kautta villojen asukkaat kertovat rankasta elämästään, on nimittäin näiden villojen ylpeydenaihe. Musiikkia voisi verrata esim. rapiin tai reggaetoniin, sillä myös cumbia-artistit tulevat suoraan yhteiskunnan pohjalta ja musiikin sanoitukset ovat rankkoja, väkivaltaisia ja seksistisiä kuvauksia elämästä kolmannessa maailmassa. Rapin lailla cumbia on herättänyt vahvoja tunteita puolesta ja vastaan ja on viime vuosien aikana saanut suuremman jalansijan Argentiinan musiikkipiireissä perinteisen tangon, folkloren ja rokin ohella. Itse en ole cumbiaa kuullut, mutta Time Outin Buenos Aires-opas kuvaa cumbiaa seuraavasti: ”honest fusion of Latin beats, punky attitudes and gangsta rap”.

Kuten jengi ympäri Yhdysvaltojen projekteja järjestää bileitä joissa dj:t soittavat hiphoppia ja ghettojen asukkaat kerääntyivät yhteen tanssimaan ja pitämään hauskaa, myös villojen asukkaat järjestävät usein sosiaalisia tapahtumia. Huomenna Fuerte Apachessa järjestetään juhla Lasten päivän kunniaksi, jota vietettiin Argentiinasta viime viikonloppuna. Ohjelmasta en tiedä juurikaan, paitsi että iltapäivällä paikalla järjestetään konsertti, jossa esiintyy mm. yksi tämän hetken suosituimmista cumbia-bändeistä. Minä ja Elke menemme huomenna ennen konserttia tutustumaan oloihin Fuerte Apachessa, tapaamaan tätä suosittua cumbia-bändin (nimestä ei hajuakaan) ja sen jälkeen keikalle paikallisten kanssa. Meille todennäköisesti opetetaan villojen slangia, kerrotaan tarinoita elämästä ghetossa sekä opetetaan paikallisia tapoja. Ajatuksena on siis ”first world meets the third world” – tyyppinen kokemusten vaihto. Kun jo pelkkä espanja tuottaa välillä vaikeuksia, saattaa olla että huomenna en ymmärrä puoliakaan mitä jengi tarinoi. Noh, oli miten oli, on tiedossa varmasti todellinen kokemus, joka ei varmasti tule toistumaan. Ja sopii meikäläiselle vielä kuin nyrkki silmään…

Raportti päivästä köyhyysrajan alapuolella sekä tarinaa niin Buenos Airesin asunnoista kuin klubeista (nyt vedetty kolme yötä putkeen) yritän saada tänne alkuviikolla. Kommenteista päätellen lukijakuntani on laajentunut tutuista tuntemattomiin ja haluan tietty antaa lukijoiden rahoille vastinetta. Kommentit, toivomukset ja terveiset ovat tervetulleita myös jatkossa: on nimittäin kiva nähdä että joku ihan aikuisten oikeasti lukee näitä juttuja. Joten pitäkää näppikset kuumana ja stay tuned. Suerte.

Konsultille terveiset taidegalleriasta: