Unelmakämppä(kö)?

Tämä blogi on nyt saavuttanut 5 viikon iän ja vaihtoa Buenos Airesissa on takana yli kuukauden päivät. Lukijakunta on viimeisten kommenttien perusteella laajentunut englanninkielisiinkin ja olisikin mielenkiintoista tietää mitä ne tästä saavat irti;) Päätin nyt vihdoin ja viimein ottaa käsittelyyn kauan lupaillun seikkailun Buenos Airesin vuokranvälitysmarkkinoilla. Luulenpa että ne jotka ovat tännepäin tulevaisuudessa suuntaamassa voivat ottaa meidän kokemuksistamme opikseen ja toimia vielä tehokkaammin tässä säännösten, sopimusten ja vedätyksien ihmeellisessä maailmassa.

Aloitimme asunnonhaun Suomessa jo helmi-maaliskuussa. Aiempien Buenos Airesin matkaajien ja Googlen avulla kaivoimme esiin liudan asunnonvälitystoimistoja ja selailimme niiden tarjontaa läpi. Kävimme jopa kiivasta sähköpostin vaihtoa alkeellisella espanjallamme toimistojen kanssa ja kyselimme mahdollisuuksista varata tiettyjä asuntoja syksylle. Härdelliä jatkui noin pari-kolme viikkoa kunnes Kukan yhteydenotto Argentiinan suurlähetystöön Suomessa käänsi tilanteen päälaelleen. Sieltä nimittäin sanottiin että yhden henkilön ei pitäisi joutua maksamaan asunnosta Buenos Airesissa juurikaan 200 euroa enempää. Netissä tarjotuissa asunnoissa keskihinnat taas olivat lähemmäs 350 - 400 euroa, joten päätimme jättää toiminnan sikseen.

Suunnitelma B astui voimaan välittömästi. Päätimme varata hostellin Buenos Airesista pariksi ensimmäiseksi viikoksi ja sen aikana sitten etsiä asuntoja. Ensimmäisen viikon verran makailimme laakereilla ja ihmettelimme menoa, kunnes sitten torstaina 4.8. oli aika toimia. Marssimme meille jo netistä tutun Aloja Argentinan toimistoon kysymään vapaita asuntoja. Asuntoja löytyi tasan kaksi: kolmio 1100 dollarilla kuussa sekä kaksi 850 dollarilla kuussa. Eli ei ihan sitä hintaluokkaa mitä haimme.

Olimme ostaneet aiempien vaihdossa olleiden vinkistä paikallisen sanomalehden Clarinin ja poimineet sieltä muutamia ilmoituksia. Silmiimme osui Easy Rentin, joka oli myös meille entuudestaan tuttu firma, ilmoitus jossa tarjottiin kalustettuja asuntoja. Perjantain hostellilla Manuel soitti puolestamme heidän toimistoonsa ja sopi meille tapaamisen vuokranvälittäjän kanssa. Toimistolla meitä oli vastassa vauhdikkaasti puhuva, hullunlailla katuja ylittävä ja aikamoisen konartistin oloinen Ian. Ian oli mitä ilmeisimmin pitkään Argentiinassa asunut britti. Pystyimme siis kommunikoimaan englanniksi ja reilun tunnin kuluttua olimme valikoineet kaksi asuntoa joita lähdimme katsomaan. En tiedä johtuiko asuntojen näkemisen innostuksesta vai mistä, mutta nähtyämme ne kaksi asuntoa olimme lähes valmiita ottamaan ne. Toinen oli erittäin hyvällä paikalla sijaitseva, mutta hiukan kolkko kaksio, jonka hinta oli 700 dollaria kuussa. Toinen taas oli erittäin nätti, kasvitieteellisen puutarhan laidalla oleva kolmio, hintaan 1100 dollaria kuussa. Vielä lähtiessämme Ian varoitteli että vuokranvälitys on minuuttibisnestä ja että asunnot saattavat huomenna olla jo menneet.

Nukuimme kumminkin yön yli. Olimme nimittäin saaneet hostellilta käsiimme toisen paikallisen sanomalehden, La Nacionin. Vaikka Clarinia olikin kehuttu, oli La Nationin vuokranvälityspalsta huomattavasti paremmin, selkeämmin ja tehokkaammin järjestetty. Ja mitä parasta: kuluneen viikon ilmoitukset oli luettavissa myös netistä. Poimimme ylös eri asunnonvälitystoimistojen osoitteita ja lähdimme kiertämään niitä lauantai-aamuna, kunhan olimme ensin käyneet vilkaisemassa erään toimiston (jonka osoitteen poimimme ravintolan tabletista) tarjoamaa 17. kerroksen kaksiota Barrio Nortesta. Parin tunnin ja noin 10 epäonnistuneen toimiston jälkeen päivän saldo oli melko surkea: pari luvattua puhelua ja se yksi nähty asunto. Vaikka jonkinlainen epätoivo hiipikin jo mieleen ja tytöt olivat valmiina ottamaan Ianin tarjoaman kolmion ja minä ja Jussi lauantaina nähdyn kaksion päätimme vielä odottaa päivän.

Olimme nimittäin päätelleet sunnuntain olevan jonkinlainen virallinen näyttöpäivä Suomen tapaan. Sunnuntain La Nacionissa olikin monta lupaavaa asuntoa, joilla oli näyttö kyseisenä päivänä. Reissasimme asuntojen perässä useamman tunnin ja näimme samalla uusia, meille vielä tuntemattomia alueita Buenos Airesista. Päivän saldoksi kertyi muutama lupaavan oloinen asunto, pari uutta näyttöä maanantaille sekä lupaus paremmasta tulevaisuudesta asuntojen löytämisen kannalta. Näytti siis siltä että asuntoja tästä kaupungista kyllä löytyy, mutta niitä pitää vain jaksaa etsiä. Päivän hienoimmat näkymät tarjosi kaksio Palermossa. Se sijaitsi 30. kerroksisen talon 27. kerroksessa ja tarjosi parvekkeiltaan (joita oli jokaisessa huoneessa) huikaisevat näkymät kohti läntistä Palermoa sekä henkeäsalpaavan huikaisevan järjettömän siistit visiot Buenos Airesin poolokentän, laukkaradan, golfkentän sekä paikallisen lentokentän yli Rio de la Platalle. Asunnon partsilta olisi voinut seurata vaivatta alla olevan kentän poolopeliä tai jumittaa tuntikaupalla parvekkeella tuntikaupalla maisemaa ihaillen. Harmittaa etten ottanut kameraa sunnuntaina mukaan, muuten olisin voinut jakaa tämänkin kokemuksen visuaalisesti.

Ensimmäiset päivät olimme kiertäneet asuntoja yhdessä mutta maanantaina järjestäydyimme uudestaan kahteen tiimiin: minä ja Jussi etsimme omaamme ja tytöt omaansa. Päivän saldoksi kertyi 5 nähtyä asuntoa kuuden tunnin aikana. Asunnot olivat hinnaltaan 550 dollarin ja 700 dollarin välillä, mutta niiden sijainti, koko ja varustelutaso vaihteli aika rajusti. Päivän mittaan jokainen nähty asunto oli tuntunut edellistä paremmalta ja odotellessamme Las Herasin puistossa viimeisen asunnon näyttöä, olimme Jussin kanssa jo melko varmoja että ottaisimme edellisenä nähdyn 90 neliön asunnon 700 dollarilla kuussa. Kuinka ollakaan, päivän trendi jatkui ja viimeinen asunto osoitteessa Coronel Diazin varrella Las Herasin puiston vieressä oli se mitä etsimme. Kaksi makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, keittiö, kodinhoitohuone, olohuone ja tilava partsi. Bonuksena talo-yhtiössä on yleinen tila juhlien tai vastaavien järjestämistä varten sekä katolla aurinkoterassi ja uima-allas. Hintaa asunnolla on 650 dollaria kuussa sisältäen verot, vastikkeet sekä kaapeli-tv:n. Maksettavaksi jää kaasu, vesi ja sähkö kulutuksen mukaan.

Seuraavana päivänä painelimme toimistolle tekemään paperitöitä Elina apunamme. Toisinkuin luulimme, emme päässeet heti kirjoittamaan vuokrasopimusta. Meidän pitikin maksaa vuokranvälitystoimistolle 100 dollarin varausmaksu, jonka jälkeen toimisto tarjoaa meitä asunnon omistajalle vuokralaisiksi. Meidän tapauksessa tosin asunnon omistajan valtakirjan haltijalle, sillä omistaja itse asuu Espanjassa. Asuntoa vuokratessa Argentiinassa joutuu maksamaan seuraavia maksuja: ensimmäisen kuukauden vuokran, takuumaksun (deposit) jonka saa takaisin asunnosta pois muutettaessa sekä vuokranvälittäjän kautta vuokrattaessa myös toimiston komission. Tämän lisäksi vaaditaan takuu/takaaja, jolla voidaan varmistaa vuokranmaksu meidän vararikon tapauksessa. Vaikka saammekin valtiolta opintotukea päälle 400 euroa kuussa, joka on paikallisille jo loistava palkka, ei asuntoa kumminkaan heru ilman takuita. Vaihto-ehdoksi tarjottiin että maksaisimme kahden kuukauden takuumaksun normaalin yhden sijaan. Hetken aikaan väännettyämme ja vuokranvälittäjän tarvetta sille ihmeteltyämme suostuimme järjestelyyn: vastapalveluksena välittäjä alensi komissiotaan 50 dollarilla.

Keskiviikkona saimme lopulta kirjoitettua paperit kuntoon ja muutimme uuteen kämppäämme torstaina 11.8.2005, eli kaksi viikkoa sitten. Tytöt olivat vielä perjantaina, jolloin varauksemme hostellilla loppui, ilman asuntoa ja tulivat hätämajoitukseen luoksemme. Heillä oli yksi mahdollinen asunto tiedossa, mutta viikonlopusta ja maanantain pyhästä johtuen he olisivat päässeet muuttamaan sinne vasta seuraavan viikon tiistaina. Perjantain asunnonhakukierroksella tyttöjä kumminkin onnisti ja he löysivät kivan kuudennen kerroksen asunnon muutaman korttelin meiltä keskustaan päin. Hätämajoitustakaan ei tarvittu kuin yön verran, sillä he pääsivät muuttamaan jo lauantaina.

Tähän asti kaikki on mennyt asunnossa suhteellisen kivasti. Jälkikäteen tajusimme että olimme turhan innokkaita oikean asunnon löydyttyä emmekä tajunneet tinkiä. Vaikka hinta onkin kohtuullinen meille (vrt. 400 euroa Mikkelin yksiöstä vs. n.275 euroa BsAs:n kämpästä), on se silti turhan korkea ”turistihinta” ja olisimme voineet saada 50-100 dollaria kuukausivuokrasta pois. Asunto sijaitsee Palermossa ja koululle on aamuisin matkaa yksi vaihto ja 20 minuuttia metrolla. Aivan vieressämme on Alto Palermon iso ostoskeskus sekä Cinemarkin elokuvateatteri jossa maanantai, tiistai sekä keskiviikko ovat 7 peson päiviä. Alue on erittäin hienoa ja vieressä olevat Las Herasin puisto elämää täynnä varsinkin viikonloppuisin (katso kuvat).

Meillä on ollut pienehköjä vaikeuksia kaasuhellan sytyttämisen kanssa, ilmeisesti sen säätönappi on rikki ja lisäksi luvattu hierovan kylpyammeen hieronta ei toimi. Hoidamme itse Jussin kanssa pyykit ja pienen ylläpidon, mutta lisäksi talonmiehen vaimo käy siivomassa asuntoamme pari tuntia viikossa 5 peson tuntihintaan. Helppoa, halpaa ja vaivatonta.

Ainoan päänvaivan tässä asunnossa olemme onnistuneet aiheuttamaan. Kun tilasimme Fiberteliltä internetliittymän, luulimme että asennusmiehet tulevat vetämään liittymään jo olemassa olevien tv-kaapeliemme kautta. Näin ei kuitenkaan käynyt: äijät kiipesivät katolle, kelasivat kaapelia alas meidän parvekkeelle, pulttasivat sitä seinään ja loppujenlopuksi porasivat REIÄN ulkoseinäämme! Nyt meillä on kivasti toimiva nettiliittymä, mutta ongelmana on että vuokransopimuksen mukaan kaikkiin muutos/vastaaviin töihin olisi tarvinnut vuokranantajan kirjallisen luvan. Kyseessähän ei ole suuri reikä, paikallisilla tiivistysstandardeilla se ei lisää vetoakaan asunnossa ja ainahan sen reiän voi paikata. Aiomme kumminkin seuraavan vuokranmaksun yhteydessä neuvotella mitä liittymällä ja reiällä tehdään kun lähdemme. Ei siinä muuten mitään, mutta vuokran-antajalla on 1300 dollaria rahojamme panttina ja jos joku on varmaa niin se että korjausmiehen palkkaaminen ja pienen reiän paikkaaminen ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA tule maksamaan lähellekään niin paljoa. Mutta mutta, eiköhän asia siitä selviä enemmin tai myöhemmin.

Tässä nyt oli hiukan pitkästi (toivottavasti ei pitkästyttävästi) meidänkokemuksemmeBuenos Airesin asuntomarkkinoista. Niille jotka asuntoa jatkossa hakevat voin suositella:
- Lehtien asunnonvälityspalstojen lukemista (erityisesti La Nacion)
- Näyttöjen kiertämistä
- Rohkeata ja reipasta espanjankielen käyttöä
- Tinkimiskykyä
Parasta olisi jos löydätte paikallisen kontaktin, joka on valmis auttamaan teitä. Silloin asunnon voi löytää naurettavaan 200 dollarin kuukausihintaan erittäin hyviltäkin alueilta.

Lopuksi vielä pikainen kuvallinen katsaus kämppäämme. Pahoittelen että kuvat ovat vähän niin ja näin, mutta tää blog ei nyt pysty parempaan. Hasta luego.