Neljän päivän viikonloppu, part 1.

Käy oikeesti voimille. Koska meillä on koulua tiistaista torstaihin, meinaa se että viikonloppu alkaa torstai-iltana ja päättyy vasta maanantaina. Tästä sit johtuu se että onnistun olemaan päivistä aivan sekaisin ja mm. lauantaisin heräilen kiroten että on jo sunnuntai ja tiistaina kouluun valuessani tuntuu siltä että on maanantai.

Nyt onkin sit kaks edellistä viikonloppua alkanut jo käytännössä keskiviikkona ja jatkuneet tavalla tai toisella aina sunnuntai-iltaan. Tässä artikkelissa tulee taas kerran liian pitkästi kaksi edellistä viikonloppua yhteen summattuna. Joten kiireisille varoituksena: varaa aikaa reilusti tai lue päivä kerrallaan...

Keskiviikko 17.8.2005

Toissa viikolla menimme meidän viiden plus Linan ja hänen tanskalaisen koulukaverin kanssa syömään San Telmon ja Microcentron rajoille. Ruokailun jälkeen päätimme Jussin, Kukan ja Linan kanssa lähteä katsastamaan San Telmossa sijaitsevan Museumin keskiviikko-bileet, jonne Linan oli kutsunut saksalaiset vaihtarit. Kuten Suomessa keskiviikko on enemmän tai vähemmän pikku-lauantai (Mikkelissä ainakin enemmän...) on keskiviikko täällä After Office - päivä. Eli toisinsanoen: kun porukka pääsee töistä siinä kuuden kieppeillä, he suoriutuvat joko suoraan tai nopean kotona kääntymisen kautta syömään ja siitä sitten klubeille. Klubit avaavat ovensa jo kymmenen kieppeillä ja sulkevat ne siinä kahden kolme välissä. Suomessahan tämä on ihan normaali käytäntö, mutta kun normaalisti täällä klubit aukeavat puoliltaöin, jonot muodostuvat kahden kieppeillä ja pilkku tulee joskus viiden kuuden välissä. Keskiviikkona tätä toimintaa siis hiukan aikaistetaan, jotta jengi voi lähteä ulos ja herätä "skarppina" seuraavana aamuna töihin. Meillä ei ollut flyereitä/kutsuja joten jouduimme maksamaan 15 pesoa/pää sisään. Tosin pääsymaksu jäi aika nimelliseksi sillä sai yhden ilmaisen vodkapaukun (arvo 14 pesoa) eli sisäänpääsyn hinta oli päätä huimaavan peson.

Museum oli ihan mukavan oloinen paikka, tai enemminkin halli. Mieleen tuli ehkä hiukan Helsingin Highlight, tosin kerroksia Museumissa oli 4 tai 5 ja tila oli muutenkin avarampi. Myös porukka oli hiukan erilaista. Keski-ikä oli pyöreästi 30 vuotta ja suurimmalla osalla miehistä oli puku (todennäköisesti työsellainen) päällä. Osa naisistakin näytti siltä että olisivat saapuneet baariin melko suoraan toimistosta, tosin onneksi jakkupukuja ei näkynyt. Vaikka porukka olikin siis hiukan "vanhempaa ja viisaampaa", oli meno aivan yhtä päätöntä kuin 20-vuotaidenkin bileissä. Parhaiten mieleen ehkä jäi 6 jannua joilla oli joku rivintanssin tapainen esitys sekä kaksi tyyppiä joiden peruukit kilpailivat "Rumin ever"-kisan pääpalkinnosta. Jopa viime vuoden Pimps´n´Hoesiin kaivatut kirppusäkit kalpenivat näiden rinnalla. Valitettavasti messissä ei ollut kameraa joten tyylit jäi ikuistamatta.

Torstai 18.8.2005

Torstaina 18.8. koulupäivä olikin sit aika tuskainen ja pulpetissa nukuttu. Illansuussa, muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen, naksauttelimme itsemme Jussin kaa argentiinalaiselle 11y11 -sivustolle (http://www.11y11.com/). Sivustoilta löytyy kaikenlaista: baari- ja ravintola-oppaista top 100 naisiin ja elokuva-arvosteluihin. Torstain iltaa silmällä pitäen meitä kumminkin kiinnosti "Descuentos"-palsta. Sinne nimensä syöttämällä saa nimittäin alennuksen/ilmaisen sisäänpääsyn tiettyihin ravintoloihin.

Suuntana meillä oli Lost (Araoz 2424) ja sen hiphop-bileet. Once y oncessa nimet listaan lyömällä tytöt pääsivät sisään ilmaiseksi ja pojat 10 pesolla. Hyvitykseksi tästä sisäänpääsymaksusta tosin saimme yhden oluen, jolloin maksettavaa jäi käytännössä 5 pesoa. Olimme Lostissa joskus 2 aikoihin ja mesta oli aivan tupaten täynnä. Paikka oli rakennettu periaatteessa kahteen ja puoleen tasoon, jättäen tanssilattian alas ja hengailutilaa väli- ja ylätasoille. Jos suomalaisiin bileisiin vertaa, porukkaa ei ehkä ollut ihan yhtä paljon kuin jossain Soulclapeissa, mutta kumminkin aivan älyttömästi. Ja mikä parasta, tanssilattiakin oli täynnä.

Lost

En muista olenko maininnut aiemmin vai en, mutta Argentiinassa tai ainakin Buenos Airesissa kaikki elektroninen musiikki a la tekno, house, rave jnejne on kovassa huudossa. Jopa niin kovassa huudossa että Lostin hiphopbileetkin (jotka olivat olleet mainio sekoitus uusia hittejä ja vanhoja klassikoita) muuttuivat joskus neljän ja viiden välissä pienimuotoisiksi elektrobileiksi. Viiden aikaan muut päättivät suoriutua himaan, mutta minä, Riina ja Elina jäimme ottamaan vielä pari 10 peson GT:itä ja 5 peson bissejä. Löysin itseni kämpiltä loppujenlopuksi joskus seitsemältä aamulla.

Jussi, joka oli tullut jo aiemmin kotiin, teki jonkinlaisen taksiajelun ennätyksen. Lost on nimittäin Alto Palermon ostarilta Santa Fetä ylöspäin sellaiset 7 korttelia ja meiltä ostarille on taas 5 korttelia. Eli matkaa on yhteensä 12 korttelia, joka on ihan käveltäväkin matka. Jussi oli kumminkin ottanut taksin Lostista tyttöjen ja jäänyt Alto Palermon kulmalla pois tyttöjen jatkaessa Santa Fetä alaspäin. Tuntemattomaksi jääneestä syystä johtuen Jussi oli kumminkin lähtenyt kulkemaan Coronel Diazia väärän suuntaan ja päästyään 7 korttelia eteenpäin huomannut olevansa Cordoballa ja yli 12 korttelia meiltä. Tässä vaiheessa hän oli napannut taksin ja käskenyt ajamaan Coronel Diaz 2300:n. Kuski hiukan ihmetellyt miksi ottaa taksi Coronel Diaz 1000:sta 2300:n, varsinkin kun katu kulkee "väärään suuntaan". No, mies oli tehnyt työtä käskettyä ja kuskannut Jussin kotiin. 2 taksia 12 korttelin matkalle on kieltämättä aika saavutus. Toisaalta toisaalla Amerikan mantereella oli samaan aikaan liftattu lava-auton kyydissä synttäreitä juhlimaan (Meksikoon terveiset!).

Perjantai 12.8.2005

Perjantaina viikonloppu jatkui ja oli aika tavata ensimmäistä kertaa Mikkelin Buenos Airesin kävijöille lähes eläväksi legendaksi muodostunut Javier kavereineen. Kaikki alkoi neljä vuotta takaperin kun Javier vuokrasi huonetta asunnostaan ja paikalle saapui suomalainen Aura, joka mitä ilmeisimmin on BBA12. Seuraavana vuonna mestoille rynni BScBA 1:sten Mc Freerider Riku sekä Tom, joista ensimmäiseltä kuulimme jo ensimmäisiä Buenos Aires-hehkutuksia. Viime vuonna, tosin huonetta vuokraamatta, täällä edustivat BScBA 2 sukupolvesta erityisesti Juha ja Ville , Jussia ja muita (Mean Motherfucker?) unohtamatta. Ohjelmaan aikasempina vuosina on kuulunut kaikenlaista hengausta, tutustumista Buenos Airesiin sekä Chau Finlandia bileet, jotka huhujen mukaan on bileet joita ei jälkikäteen muista. Tänä vuonna lähdön hetkellä sainkin Juhalta sitten Javierin yhteystiedot ja parin viikon mailailun jälkeen saimme sovittua yhteisen illanvieton perjantaille.

Me, kunniakas neljäs sukupolvi Mikkeli-possea jotka vaihtonsa aikana hengaavat Javierin (ensi vuotisilla on tiedossa puolivuosikymmenbileet!), saavuimme Montevideo 928:n alaovelle kymmenen aikaan illalla ja ristiriitaisin fiiliksin painoimme ovisummeria. Osittain siksi että emme tienneet kuka tai mitä on vastassa ja osittain siksi että en ollut ottanut osoitetta ylös (sama virhe meinaa koitua kohtalokkaaksi myöhemmin, tulette huomaamaan) enkä tiennyt oliko kyseessä A vai B asunto. A:sta ei vastattu, B:sta vastattiin "Hola, Joel?". Olimme siis perillä.

Tervehtimisten jälkeen meitä oli kasassa 8. Viisi suomalaista ja kolme argentiinalaista. Tarkemmin Javier, Kiwi ja Fredrico. Kuten kuvasta näkyy (lavastettu tilanne seuraavalta viikolta) Fredi, Javi, Jussi ja minä löysimme heti yhteisen sävelen:


Ilta kului mukavissa merkeissä henkeviä keskustellen kämpillä. Kaikki kolme opiskelivat enemmän tai vähemmän bisnekseen liittyvää ja taisivat englantia erinomaisesti. Meidän vajavaisesta espanjantaidosta johtuen illan kiivaat keskustelut käytiinkin englanniksi. Javier paljasti heti ensimmäisenä että oli heti ensimmäisen multa saadun meilin jälkeen googlannut mut nähdäkseen "mitä ne tänne oikein lähettivät". Kuva jonka Javier oli löytänyt ei välttämättä kerro koko totuutta ja voi olla vähän harhaan johtava väärin tulkittuna. Erityisesti koska Javier ei ollut vaivautunut lukemaan sivua sen tarkemmin, vaan katsoi tittelini ja nimesi mut "matikkaklubin presidentiksi". Arvaatte varmaan minkä lafkan kuvasta on kyse, mutta varmistuaksenne kokeilkaa googlea.

Pojat kertoivat myös että ovat antaneet aiempina vuosina käyneille tyypeillä erinäisiä lempinimiä. Nimet ovat yleensä enemmän tai vähemmän kuvaavia ja yleensä hiukan ilkeitä. Mm. Kiwi ei ole oikealta nimeltään Kiwi, vaan nimi on peräisin kiivilinnun nokan muodosta. Mikkelin vierailijoista Riku tunnettiin Beerfairynä ja Juha ja Ville kulkivat mitä nimillä Jahuu ja Villa. Koska myös viime vuonna täällä oli Jussi, sai meidän Jussi nimensä nopeasti ja kivuttomasti. Joko Numero Two tai Number Dos. Mun lempinimeni jäi vielä harkintaan, ja tytöille ilmoitettiin että lempinimet ovat nimenomaan pojille. Kai tyypit ovat sen verran hienotunteisia etteivät viitsi alkaa tyttöjä nimittelemään.

Ainoa mistä tytöt saivat hiukan kuittia, oli viinien valinta. Punkkuja valitessahan mehän olimme päätyneet ostamaan lähinnä niitä kahden kolmen peson punkkupulloja lähikaupasta ja "nautiskelemaan". Tytöt olivat ostaneet viinit jotka veimme Javierille tuliaisiksi ja olivat päättäneet "panostaa" ja ostaa ihan 8 peson viinejä... Nooh, ilmeisesti valinnat eivät olleet ihan parhaimpia kun Javierin ensimmäinen kysymys niistä oli:"Kuka valitsi?" ja vastaukseen saatuaan seuraava toteama:"Näitä viinejä yhdistää ainoastaan se että niillä on kaikilla pitkä nimi." Noh, saimme läjän vinkkejä hyvistä viineistä, niin halvoista kuin kalliimistakin ja sivistyimme taas asteen verran. Nyt jälkikäteen voi ehkä todeta, että vinkit olivat ihan paikallaan...

Javierilta lähdimme Palermoon, klubiin nimeltä Club 69. Aina torstaisin kyseisessä mestassa on kuulemma mustsee-bileet joissa jengi on aika omalaatuista ja meno hurjaa. Kuulemma paikka jonka jokaisen Buenos Airesissa bilettävän täytyy nähdä. Kuulin että viime vuonna ainakin Juha oli tykännyt ravata mestassa useana torstaina. Nyt perjantaina tiloissa oli kumminkin eri bileet ja Fredi oli järjestänyt meidät kaikki sisään jonkinlaisen vip-alueen kautta. Heti ovensuussa oli ilmainen tequilatarjoilu josta kaikki innostuivat. Minä, Fredi ja Jussi joimme pari kierrosta, jonka jälkeen Fredi luovutti ja tarjoilijatyttö kieltäytyi tarjoilemasta mulle ja Jussille enää kolmansia putkeen. Javier sanoin tytölle jotain, todennäköisesti jotain tyyliin "No hätä, ne on Suomesta." ja saimme vielä kolmannen ilmaiskierroksen. Viva Tequila!

Joskus kolmen aikaan ovet vip-puolelta oikeisiin bileisiin avautuivat ja pääsimme sisään. Mesta oli tosi siisti ja vaikka musiikki olikin hiukan omalaatuista, konemusaa johon oli miksattu kasarihittejä, oli bileet ihan hauskat. Vaikka Buenos Aires onkin 3 miljoonan asukkaan kaupunki ja ympärillä asuu 10 miljoonaa lisää ja me tunnetaan hädintuskin 30 ihmistä, me törmättiin baarissa tuttuihin!!! Hostellilta tutut jenkki Rob, saksalainen Marc sekä yks hostellin työntekijöistä olivat liikkeellä jollain porukalla. Todella hassu yhteensattuma, mutta siitä bileet vaan parani. Alla hiukan kuvastoa illasta:

Yo, Riina, Jussi y Kukka

Javier, Rob ja joku

Suoriuduimme lopulta himaan joskus kahdeksalta aamulla ja lauantai meni sen jälkeen tosi homeessa. Koska sunnuntaina piti olla mun ja Elken kuvaukset (ne peruuntuneet) ja muiden piti lähteä jollekin maatilalle käymään, kävimme syömässä illalla Palermo Chicossa Meriadian 58 -nimisessä paikassa. Ravintola sijaitsi siis 58 leveyspiirillä (jos en nyt taas sekoittanut niitä), oli tosi hienosti sisustettu. Palvelu oli hyvää ellei jopa erinomaist ja alkupalat ja jälkiruoat aika onnistuneita. Valitettavasti pääruoka oli kaikkien muiden paitsi Kukan osalta epäonnistuneita, joten loppupeleissä raflavierailu vähän floppas. Kiva kuva jäi kumminkin muistoks.

Keskiviikko 24.9.2005

Seuraavalla viikolla aloitimme viikonlopun vieton taas keskiviikkon, tosin ehkä edellistä viikoa hiukan rauhallisemmin. Minä, Jussi, Riina, Elke ja Elina suuntasimme Recoletan hautausmaan vieressä olevalle ravintola-kadulle ja päädyimme johonkin World Sports Caféhen. Illan ohjelmaan kuului fingerfoodeja a la tacot, sipulirenkaat ja muut sekä muutama litran kannu olutta. Ensimmäisen tunnin ajan ravintolan tausta hälynä toimi Boca Juniorsien ottelut jota puskettiin ulos jokaiselta mahdolliselta päätteeltä ja screeniltä. Argentiinalaisten jalkapallohulluutta kuvaa ehkä parhaiten sanoinkuvaamaton innostus, mutta olen silti vakaasti päättänyt yrittää tiivistää sen vielä artikkelin muotoon jonain päivänä. Bocan voitettua 2-0, nousi ravintolan neliömetrin kokoisella lavalle kosketinsoittaja ja kitaristi. Syntikkataustoilla maustettu tulkinta U2:sen biisistä halkoi ilmaa ja tunnelma alkoi kohota. Tosin suurimpana syynä siihen oli varmaankin iso jonkun syntymäpäiviä juhliva joukkio joka jaksoi olla kovasti mukana. Toisen biisin aikana soittaja oli jo bongannut meidät ulkomaalaiset ja seuraava välispiikki alkoikin sanoilla "De donde son?" ja jatkui "Aah, Finlandia! Finlandia quiere una cancion?". Kieltäydyttämme kunniasta valita biisiä setti jatkui U2:sen jollain toisella ikivihreällä. Seuraan liittyi vielä Kukka, Lina, Anni sekä Lucas, toinen tutoreistamme. Ilta jatkui Pink Floydin, Oasiksen sekä latinalaisen Amerikan hittibiisien tahdissa kunnes totesimme että synttäriporukka oli häipynyt, bändi tauolla ja menoa ei ollut nimeksikään - häivyimme siis koteihimme.

Kukka ja Lina

Anni ja Lucas

Torstai 25.9.2005

Kärvisteltyämme/nukutuamme päivän koulussa, alkoi torstai-iltapäivällä tuntumaan siltä että vois taas ehkä lähteä ulos. Olimme edellisen viikon Lostin kokemuksesta sen verran innoissamme että päätimme lähteä taas samalle mestalle. Alku-illaksi meidät oltiin Annin toimesta kutsuttu Annin ja Hennan saksalaisen koulukaverin kämpille. Porukkaa ei ollut paikalla ihan kauhean paljon ja lopulta Annin "pari kaveria Suomesta" eli me 4 (Kukka katsomassa itsestään kuvattua ohjelmaa studioilla) plus Lina muodostimme noin puolet illan vieraista. Joskus yhden aikaan otimme suunnaksi jälleen kerran Lostin. Tällä kertaa olimme unohtaneet lisätä nimemme Once y Oncen listaan, mutta koska viimeksi mitään listaa ei oltu vilkaistukaan, kokeilimme onneamme. Homma toimi, ja pääsimme sisään alennuksin. Bileet olivat ihan yhtä täynnä kuin edellisellä viikolla ja paikalla oli myös muita vaihtareita, mm. Anibal Chilestä sekä kreisi korealainen Chan. En tiedä oliko bileet sitten jo viime viikolla nähty, vai mikä oli mutta tällä kertaa kaikki lähtivät kotiin säädyllisiin aikoihin siinä neljän ja viiden välissä.

Jussi, minä, Anni

Flow ja Chan laittaa jalalla Koreasti

Tikusta asiaa. Ihan oikeesti.

Noni. Niinhän siinä kävi. Aika loppui kesken ja pääsin vasta toisen viikonlopun alkuun... Parhaat palat Javierin kaksosaisilta synttäreiltä on siis vielä jakamatta. Mun pitäis ehkä harkita jotain tiivistävän kirjoittamisen kurssia, toisaalta tässä on ainakin sit mitä näyttää jälkipolville. Jatkaisin muuten mutta meillä on kahden tunnin päästä lähtö bussilla kohti Brasilian ja Argentiinan rajaa ja Iguazun putouksia. 17 tunnin reissaamisen jälkeen ollaankin sit keskellä viidakkoa hellelukemissa pällistelemässä luonnon ihmeitä ja kummia. Paluu on maanantaina, joten lupaan, tai no enemminkin yritän, saada osa kakkosen tästä sekä Iguazun fiilistelyt kaiken kansan nähtäville alkuviikosta. Siihen asti ei muuta kun hyvää ja turvallista viikonloppua!