La mala educación

Jotta tämä blogi ei lähtisi aivan hanskasta ja pysyisin jotenkin asiassa, en kirjoita tällä kertaa Ranskan mellakoiden vaikutuksesta Argentiinan sisäpoliitikkaan, vaan palaan niille juurille jotka mut tähän maahan toivat. Eli kouluun. Jos joku vielä muistaa, olen tosiaan täällä opiskelemassa viimeisiä uupuvia kurssejani HKKK:N BScBA-tutkintoon ja samalla hankkimassa kansainvälistä kokemusta pääaineeseeni "kansainvälinen liiketoiminta".

Täällä yliopistonani toimii yksityinen UADE (Universidad Argentina de la Empresa). Se on 9 de Julion eteläpäässä nököttävä useammasta lasirakennuksesta koostuva kompleksi joka vetää sisäänsä yli 12 000 opiskelijaa ja tarjoaa linjoja kauppatieteiden, tekniikan ja yhteiskuntatieteiden alueilta. Koulu alkoi 1.8. ja loppuu 16.12. mennessä. Minulla on täällä kokonaisuudessaan 4 kurssia, joista kaksi 64 tunnin kurssia tarjoaa 4 opintoviikkoa ja kaksi 32 tunnin kurssia 2 opintoviikko per kurssi (sori että käytän näitä, en ole sisäitänyt poissaolostani johtuen uusia opintopisteitä). Koska "kansainvälinen liiketoiminta" on aika laaja käsite ja vaihto-oppilaan olemisen syvin tarkoitus ja ilo ei ainakaan minulle liian koulun penkistä, koostuu tämän syksyn opinto-suunnitelma seuraavista kursseista (kökkökäännöksillä):
Historia de la civilicazion (Sivilisaation historia) 4 ov, Integracion economica de America (Amerikan taloudellinen integraatio) 4 ov, Historia economica internacional (Kansainvälisen kaupan historia) 2 ov, Analisis de la realidad politica Argentina (Argentiinan nykypolitiikan analyysi) 2 ov. Tämän lisäksi opiskelen espanjaa, mutta koska se tapahtuu yksityistunneilla (Jussin & Riinan kanssa) ja UADE:n ulkopuolella, ei siitä ole herumassa mitään opintoviikkoja.

Kouluvuosi on jaettu kahteen lukukauteen, joista käynnissä on nyt toinen lukukausi. Lukukaudet taas on jaettu kahteen jaksoon, joista nyt käynnissä on toisen jakson kolmanneksi viimeinen viikko. Vähiin siis käy ennenkuin loppuu kokonaan... Kaksi ensin mainittua kurssia pyörivät koko syksyn, ja jälkimmäisistä Kv. kaupan historia opiskeltiin ensimmäisessä puolikkaassa ja Argentiinan nykypolitiikka tässä toisessa.

Alkuun koulu oli mielenkiintoista, vaikka en tajunnut juurikaan mistä puhuttiin. Parin viikon jälkeen ymmärsin suurpiirteisesti missä juttu pyörii, mutta tässä vaiheessa luennot alkoivat tuntua tuskaisen pitkiltä ja penkit yllättävän puuduttavilta. Jokaista kurssia on luento viikossa, 3,25 tuntia virallisesti. Koulu alkaa suht sharpisti kello 8 ja loppuu kello yhdentoista kieppeillä. Luennot on jaettu kahteen, eli yksi luento kestää keskimäärin 80 minuuttia. Väliin jääkin sitten noin 30 minuutin tauko. Inhimillisiin 45-50 minuutin kertasessioihin tottuneena on luentopuolikkaiden viimeinen 20 minuuttia pelkkää kidutusta. Tähän myötävaikuttavat tuskaisen pitkän luentoajan lisäksi se että: luennot tapahtuvat lähes yksinomaan professorien yksinpuheluna (mikä vuorovaikutus?), luokat ovat yleensä kuumia ja huonolla ilmanvaihdolla varustettuja, mitään tähän mennessä tapaamaani pöytä + penkki yhdistelmää ei ole luotu 190-senttisille ja professorin kuunteleminen, asian ymmärtäminen + sisäistäminen ja sen tärkeimpien kohtien muistiin kirjoittaminen espanjaksi on aika rankkaa ja voimia kuluttavaa. Kaikki tämä lisättynä säännöllisen epäsäännölliseen elämänrytmiini on johtanut nolostuttavan usein siihen lopputulokseen että nukahdan kesken luentojen. Tosin olen vähän skarpannut viime aikoina,ilmeisesti lisääntynyt valon määrä ja hellepäivät tekevät hyvää sisäiselle kellolleni:D

Jostain luin että johonkin Tampereen lukioon suunniteltiin 75-minuuttisten oppituntien kokeilua. Jos joku päättäjä tämän lukee, ota hyvä ihminen onkeesi tästä ja ammu koko ehdotus alas. Jos yliopisto-opiskelijalle (enkä ole ainoa) tuon pituiset luennot tekevät tuskaa, on se lukiolaiselle maan päällinen helvetti. Ennemmin vaikka kaksoistunteja tauolla, mutta EI yli tunnin luentoja.

Takaisin Buenos Airesiin. UADEn systeemi on se että tenttejä tehdään yksi per jakso sekä lopputentti. Asteikolla 1-10 tentistä on saatava vähintään 4 päästäkseen finaliin ja jos tentin/tenttien yhteisarvosana oli 7, ei finaliin tarvitse osallistua. Ensimmäinen kierros tenttejä on jo käyty ja toinen alkaa ensi viikolla. Itselleni lävähti arvosanoiksi 8.5, 7 ja 4. Tämä meinaa sitä että kansainvälisen kaupan historia läpi ja arvosana sekä ovarit ovat kirjoissa ja kansissa. Sivilisaation historian osalta on vielä mahdollisuuksia välttää lopputentti, mutta Amerikan kaupallisessa integraatiossa se näyttää aika vääjämättömältä. Tässä jaksossa uutena on tulossa vielä politiikan tentti, joka on kanssa suht huolestuttavaa sillä en rehellisesti sanoen ole saanut kurssista mitään irti. Luennoisija on noin nelikymppinen nainen, jonka tapa luennoida on maailman raivostuttavin. Ei muistiinpanoja, ei mitään havaintomateriaalia ja kaiken lisäksi jututkin tuntuvat menevän usein hiukan intuition perässä. Vielä kun aihepiiri sattuu olemaan Argentiinan politiikka, niin on asioiden sisäistäminen välillä tuskaisen vaikeata.

Ehdottomasti antoisimpia kursseja ovat olleet historian kurssit. Sivilisaation proffa on vanhahko espanjalainen mies, joka on asunut Argentiinassa ilmeisesti pitemmän aikaa. Vaikka luennot ovatkin melkoista yksinpuhelua, jaksaa mies viihdyttää luennosta toiseen. Opittavan materiaalin sivussa heitellään ilmoille mieleenkiintoisia yksityiskohtia ja huumorikaan ei ole proffalla vieras käsite. Ehdottomasti hauskin tunti on tähän mennessä ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta käsitellyt luento jossa kyytiä sai Moulin Rougestakin tuttu Pariisi ja sen prostituoidut, cancan-tanssijat ja seurapiirielämä. Mieheltä on opittu myös espanjan tärkein käskylause "Callate!" (Turpa umpeen! Hiljaa! jnejne), jolla hän aina välillä hiljentää häiriköivän osan ensimmäisen vuoden 18-vuotiaista opiskelijoista. Myös kansainvälisen kaupan professori oli asiansa osaava ja järjesti jopa aika ajoin keskustelua luokassa. Kurssilla oli suht paljon vaihtareita ja professorin huolehtivainen asenne siitä että myös mekin ymmärsimme sai välillä vähän koomisia piirteitä. Ainakin silloin kun kysyttiin tiedämmekö mikä on Robocop tai Zorro. Toisaalta ensimmäisellä kurssilla Mikkelissä legendaarinen Rambokin kysyi tiedämmekö mikä on lammas tai traktori. Siinähän sitä olikin pähkäilemistä.

Amerikan kaupallinen integraatio onkin sitten kurssina aivan oma lukunsa. Aihe on jossain määrin mielenkiintoinen, mutta siitä on saatu suurimmaksi osaksi mahdollisimman tylsä kurssi aikaan. Sisältönä on Amerikan mantereen kaupallinen yhdistyminen ja siihen liittyvät useat järjestöt a la NAFTA, Mercosur, Caricom ja muut. Koska pääosaa näyttelevät eri sopimusten sisällöt, tulliprosentit ja järjestöjen sisäinen rakenne on kurssi äärettömän tylsä. Kaiken lisäksi muiden, paikallisten opiskelijoiden mukaan kurssi pääluennoitsija on koulun vihatuimpia professoreita. Mies on kieltämättä piruileva luonteeltaan, mutta onneksi luennoilla on myös kakkosluennoitsija joka on paljon leppoisampi. Valitettavasti sekään ei muuta tylsyyttä mielenkiintoiseksi. Kyseisellä kurssilla olemme joutuneet kotitehtävien sijaan (joita on muilta kursseilta yhteensä yhden käden sormilla laskettava määrä) tekemään esitelmän jostain käsitellystä järjestöstä. Koska kurssilla on huomattavan paljon vaihto-oppilaita, tehtiin esitelmät kokoonpanolla 2 lokaalia, 1 vaihtari. Omani oli tänään, se meni ihan ok, mutta ei todellakaan vaatinut liikaa. Kaivamme perusinfo tiivistettiin mahdollisimaan lyhyeen muotoon, lyötiin Powerpointille ja luettiin siitä.

Ajoittaisesta kielimuurista huolimatta koulunkäynti on ollut suhteellisen helppoa ja tentit ovat olla aikalailla läpihuutojuttuja. Paikallinen tapa opettaa ja opiskella eroaa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä suht paljon ja yleensä vielä siihen huonompaan suuntaan. Siitä huolimatta en sanoisi että koulutus on huonoa vaan hyvin erilaista. Hauskana huomiona mainittakoon että ennen tenttejä opiskeljiat koostavat yhdessä/yksikseen käsitellystä aiheesta tiivistelmän jota sitten luetaan kirjan ja artikkelien sivussa. Meille näistä on ollut huomattavaa hyötyä, kun ei ole tarvinnut kahlata 400 sivua espanjaa joka tenttiin vaan on saanut kevyemmässä muodossa pääpointit. Omista muistiinpanoista kun ei ole liikaa iloa ollut.

Aiemmin mainitun tauon käytämme yleensä kahvilassa joita koulusta löytyy kolmin kappalein. On kaksi kerrosta maan alla sijaiseva ruokalan kahvila, sisäpihalla oleva ulkokahvila sekä kahdeksannesta kerroksesta löytyvä terassikahvila. Nyt ilmojen lämmettyä erityisesti kaksi jälkimmäistä kuppilaa ovat olleet kovassa huudossa. Myös koulun sisältä löytyy lukematon määrä Nescafen automaatteja, mutta kun ulko saa kupin kunnon kahvia vain 25 centavoa kallimmalla, ei koneen tuottamaa kuraa viitsi juoda kuin äärimmäisessä hädässä. Koulun ympäristössä on myös paljon paikkoja ja Jussi kävikin toissapäivänä syömässä tauolla hot dogin yhdistetyssä kioskikopiopisteessä. Muita mainitsemisen arvoisia asioita koulusta voisi olla se että sinne pääsee kahdesta pääaulasta opiskelijakorttia vingauttamalla (ilman korttia/opiskelijanumeroa vartijat eivät päästä sisälle) ja koulun sisällä voi suhailla hisseillä joita löytyy pikaisen arvion mukaan yli 10. Tosin ne ovat aina täynnä ja koska meillä ei ole kursseja missään 12. kerroksessa, ovat raput ihan näppärä liikuntamuoto.

Tarkoituksena oli laittaa myös muutamia kuvia koulusta tänne, mutta koska Blogspotin kuvansiirto ei ole nyt toimintakykyinen jätän kyseisen tuonnemmaksi. Olemme lähdössä huomenna viikonloppumatkalle etelään päin, tarkemmin Puerto Madrynin kaupunkiin. Sieltä olisi tarkoitus tehdä pari retkeä viereiselle Valdezin niemimaalle ihmettelemään pingviinejä, merileijonia ja eteläisen pallonpuoliskon valaita. Suunnitelmissa olisi myös mahdollisesti tehdä pieni sukellusreissu säiden, rahan ja ajan niin salliessa. Näin ollen en palaa päivityksillä ennen ensi viikkoa ja suosittelenkin poissaolessani tarkistamaan vaikka tämän päivityksen yhteydessä lisätyt linkit Hannun blogiin Kanadasta tai Jukkiksen Itävallan kiipeily/vaihtotarinoihin.