Unelmakämppä(kö)?

Tämä blogi on nyt saavuttanut 5 viikon iän ja vaihtoa Buenos Airesissa on takana yli kuukauden päivät. Lukijakunta on viimeisten kommenttien perusteella laajentunut englanninkielisiinkin ja olisikin mielenkiintoista tietää mitä ne tästä saavat irti;) Päätin nyt vihdoin ja viimein ottaa käsittelyyn kauan lupaillun seikkailun Buenos Airesin vuokranvälitysmarkkinoilla. Luulenpa että ne jotka ovat tännepäin tulevaisuudessa suuntaamassa voivat ottaa meidän kokemuksistamme opikseen ja toimia vielä tehokkaammin tässä säännösten, sopimusten ja vedätyksien ihmeellisessä maailmassa.

Aloitimme asunnonhaun Suomessa jo helmi-maaliskuussa. Aiempien Buenos Airesin matkaajien ja Googlen avulla kaivoimme esiin liudan asunnonvälitystoimistoja ja selailimme niiden tarjontaa läpi. Kävimme jopa kiivasta sähköpostin vaihtoa alkeellisella espanjallamme toimistojen kanssa ja kyselimme mahdollisuuksista varata tiettyjä asuntoja syksylle. Härdelliä jatkui noin pari-kolme viikkoa kunnes Kukan yhteydenotto Argentiinan suurlähetystöön Suomessa käänsi tilanteen päälaelleen. Sieltä nimittäin sanottiin että yhden henkilön ei pitäisi joutua maksamaan asunnosta Buenos Airesissa juurikaan 200 euroa enempää. Netissä tarjotuissa asunnoissa keskihinnat taas olivat lähemmäs 350 - 400 euroa, joten päätimme jättää toiminnan sikseen.

Suunnitelma B astui voimaan välittömästi. Päätimme varata hostellin Buenos Airesista pariksi ensimmäiseksi viikoksi ja sen aikana sitten etsiä asuntoja. Ensimmäisen viikon verran makailimme laakereilla ja ihmettelimme menoa, kunnes sitten torstaina 4.8. oli aika toimia. Marssimme meille jo netistä tutun Aloja Argentinan toimistoon kysymään vapaita asuntoja. Asuntoja löytyi tasan kaksi: kolmio 1100 dollarilla kuussa sekä kaksi 850 dollarilla kuussa. Eli ei ihan sitä hintaluokkaa mitä haimme.

Olimme ostaneet aiempien vaihdossa olleiden vinkistä paikallisen sanomalehden Clarinin ja poimineet sieltä muutamia ilmoituksia. Silmiimme osui Easy Rentin, joka oli myös meille entuudestaan tuttu firma, ilmoitus jossa tarjottiin kalustettuja asuntoja. Perjantain hostellilla Manuel soitti puolestamme heidän toimistoonsa ja sopi meille tapaamisen vuokranvälittäjän kanssa. Toimistolla meitä oli vastassa vauhdikkaasti puhuva, hullunlailla katuja ylittävä ja aikamoisen konartistin oloinen Ian. Ian oli mitä ilmeisimmin pitkään Argentiinassa asunut britti. Pystyimme siis kommunikoimaan englanniksi ja reilun tunnin kuluttua olimme valikoineet kaksi asuntoa joita lähdimme katsomaan. En tiedä johtuiko asuntojen näkemisen innostuksesta vai mistä, mutta nähtyämme ne kaksi asuntoa olimme lähes valmiita ottamaan ne. Toinen oli erittäin hyvällä paikalla sijaitseva, mutta hiukan kolkko kaksio, jonka hinta oli 700 dollaria kuussa. Toinen taas oli erittäin nätti, kasvitieteellisen puutarhan laidalla oleva kolmio, hintaan 1100 dollaria kuussa. Vielä lähtiessämme Ian varoitteli että vuokranvälitys on minuuttibisnestä ja että asunnot saattavat huomenna olla jo menneet.

Nukuimme kumminkin yön yli. Olimme nimittäin saaneet hostellilta käsiimme toisen paikallisen sanomalehden, La Nacionin. Vaikka Clarinia olikin kehuttu, oli La Nationin vuokranvälityspalsta huomattavasti paremmin, selkeämmin ja tehokkaammin järjestetty. Ja mitä parasta: kuluneen viikon ilmoitukset oli luettavissa myös netistä. Poimimme ylös eri asunnonvälitystoimistojen osoitteita ja lähdimme kiertämään niitä lauantai-aamuna, kunhan olimme ensin käyneet vilkaisemassa erään toimiston (jonka osoitteen poimimme ravintolan tabletista) tarjoamaa 17. kerroksen kaksiota Barrio Nortesta. Parin tunnin ja noin 10 epäonnistuneen toimiston jälkeen päivän saldo oli melko surkea: pari luvattua puhelua ja se yksi nähty asunto. Vaikka jonkinlainen epätoivo hiipikin jo mieleen ja tytöt olivat valmiina ottamaan Ianin tarjoaman kolmion ja minä ja Jussi lauantaina nähdyn kaksion päätimme vielä odottaa päivän.

Olimme nimittäin päätelleet sunnuntain olevan jonkinlainen virallinen näyttöpäivä Suomen tapaan. Sunnuntain La Nacionissa olikin monta lupaavaa asuntoa, joilla oli näyttö kyseisenä päivänä. Reissasimme asuntojen perässä useamman tunnin ja näimme samalla uusia, meille vielä tuntemattomia alueita Buenos Airesista. Päivän saldoksi kertyi muutama lupaavan oloinen asunto, pari uutta näyttöä maanantaille sekä lupaus paremmasta tulevaisuudesta asuntojen löytämisen kannalta. Näytti siis siltä että asuntoja tästä kaupungista kyllä löytyy, mutta niitä pitää vain jaksaa etsiä. Päivän hienoimmat näkymät tarjosi kaksio Palermossa. Se sijaitsi 30. kerroksisen talon 27. kerroksessa ja tarjosi parvekkeiltaan (joita oli jokaisessa huoneessa) huikaisevat näkymät kohti läntistä Palermoa sekä henkeäsalpaavan huikaisevan järjettömän siistit visiot Buenos Airesin poolokentän, laukkaradan, golfkentän sekä paikallisen lentokentän yli Rio de la Platalle. Asunnon partsilta olisi voinut seurata vaivatta alla olevan kentän poolopeliä tai jumittaa tuntikaupalla parvekkeella tuntikaupalla maisemaa ihaillen. Harmittaa etten ottanut kameraa sunnuntaina mukaan, muuten olisin voinut jakaa tämänkin kokemuksen visuaalisesti.

Ensimmäiset päivät olimme kiertäneet asuntoja yhdessä mutta maanantaina järjestäydyimme uudestaan kahteen tiimiin: minä ja Jussi etsimme omaamme ja tytöt omaansa. Päivän saldoksi kertyi 5 nähtyä asuntoa kuuden tunnin aikana. Asunnot olivat hinnaltaan 550 dollarin ja 700 dollarin välillä, mutta niiden sijainti, koko ja varustelutaso vaihteli aika rajusti. Päivän mittaan jokainen nähty asunto oli tuntunut edellistä paremmalta ja odotellessamme Las Herasin puistossa viimeisen asunnon näyttöä, olimme Jussin kanssa jo melko varmoja että ottaisimme edellisenä nähdyn 90 neliön asunnon 700 dollarilla kuussa. Kuinka ollakaan, päivän trendi jatkui ja viimeinen asunto osoitteessa Coronel Diazin varrella Las Herasin puiston vieressä oli se mitä etsimme. Kaksi makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, keittiö, kodinhoitohuone, olohuone ja tilava partsi. Bonuksena talo-yhtiössä on yleinen tila juhlien tai vastaavien järjestämistä varten sekä katolla aurinkoterassi ja uima-allas. Hintaa asunnolla on 650 dollaria kuussa sisältäen verot, vastikkeet sekä kaapeli-tv:n. Maksettavaksi jää kaasu, vesi ja sähkö kulutuksen mukaan.

Seuraavana päivänä painelimme toimistolle tekemään paperitöitä Elina apunamme. Toisinkuin luulimme, emme päässeet heti kirjoittamaan vuokrasopimusta. Meidän pitikin maksaa vuokranvälitystoimistolle 100 dollarin varausmaksu, jonka jälkeen toimisto tarjoaa meitä asunnon omistajalle vuokralaisiksi. Meidän tapauksessa tosin asunnon omistajan valtakirjan haltijalle, sillä omistaja itse asuu Espanjassa. Asuntoa vuokratessa Argentiinassa joutuu maksamaan seuraavia maksuja: ensimmäisen kuukauden vuokran, takuumaksun (deposit) jonka saa takaisin asunnosta pois muutettaessa sekä vuokranvälittäjän kautta vuokrattaessa myös toimiston komission. Tämän lisäksi vaaditaan takuu/takaaja, jolla voidaan varmistaa vuokranmaksu meidän vararikon tapauksessa. Vaikka saammekin valtiolta opintotukea päälle 400 euroa kuussa, joka on paikallisille jo loistava palkka, ei asuntoa kumminkaan heru ilman takuita. Vaihto-ehdoksi tarjottiin että maksaisimme kahden kuukauden takuumaksun normaalin yhden sijaan. Hetken aikaan väännettyämme ja vuokranvälittäjän tarvetta sille ihmeteltyämme suostuimme järjestelyyn: vastapalveluksena välittäjä alensi komissiotaan 50 dollarilla.

Keskiviikkona saimme lopulta kirjoitettua paperit kuntoon ja muutimme uuteen kämppäämme torstaina 11.8.2005, eli kaksi viikkoa sitten. Tytöt olivat vielä perjantaina, jolloin varauksemme hostellilla loppui, ilman asuntoa ja tulivat hätämajoitukseen luoksemme. Heillä oli yksi mahdollinen asunto tiedossa, mutta viikonlopusta ja maanantain pyhästä johtuen he olisivat päässeet muuttamaan sinne vasta seuraavan viikon tiistaina. Perjantain asunnonhakukierroksella tyttöjä kumminkin onnisti ja he löysivät kivan kuudennen kerroksen asunnon muutaman korttelin meiltä keskustaan päin. Hätämajoitustakaan ei tarvittu kuin yön verran, sillä he pääsivät muuttamaan jo lauantaina.

Tähän asti kaikki on mennyt asunnossa suhteellisen kivasti. Jälkikäteen tajusimme että olimme turhan innokkaita oikean asunnon löydyttyä emmekä tajunneet tinkiä. Vaikka hinta onkin kohtuullinen meille (vrt. 400 euroa Mikkelin yksiöstä vs. n.275 euroa BsAs:n kämpästä), on se silti turhan korkea ”turistihinta” ja olisimme voineet saada 50-100 dollaria kuukausivuokrasta pois. Asunto sijaitsee Palermossa ja koululle on aamuisin matkaa yksi vaihto ja 20 minuuttia metrolla. Aivan vieressämme on Alto Palermon iso ostoskeskus sekä Cinemarkin elokuvateatteri jossa maanantai, tiistai sekä keskiviikko ovat 7 peson päiviä. Alue on erittäin hienoa ja vieressä olevat Las Herasin puisto elämää täynnä varsinkin viikonloppuisin (katso kuvat).

Meillä on ollut pienehköjä vaikeuksia kaasuhellan sytyttämisen kanssa, ilmeisesti sen säätönappi on rikki ja lisäksi luvattu hierovan kylpyammeen hieronta ei toimi. Hoidamme itse Jussin kanssa pyykit ja pienen ylläpidon, mutta lisäksi talonmiehen vaimo käy siivomassa asuntoamme pari tuntia viikossa 5 peson tuntihintaan. Helppoa, halpaa ja vaivatonta.

Ainoan päänvaivan tässä asunnossa olemme onnistuneet aiheuttamaan. Kun tilasimme Fiberteliltä internetliittymän, luulimme että asennusmiehet tulevat vetämään liittymään jo olemassa olevien tv-kaapeliemme kautta. Näin ei kuitenkaan käynyt: äijät kiipesivät katolle, kelasivat kaapelia alas meidän parvekkeelle, pulttasivat sitä seinään ja loppujenlopuksi porasivat REIÄN ulkoseinäämme! Nyt meillä on kivasti toimiva nettiliittymä, mutta ongelmana on että vuokransopimuksen mukaan kaikkiin muutos/vastaaviin töihin olisi tarvinnut vuokranantajan kirjallisen luvan. Kyseessähän ei ole suuri reikä, paikallisilla tiivistysstandardeilla se ei lisää vetoakaan asunnossa ja ainahan sen reiän voi paikata. Aiomme kumminkin seuraavan vuokranmaksun yhteydessä neuvotella mitä liittymällä ja reiällä tehdään kun lähdemme. Ei siinä muuten mitään, mutta vuokran-antajalla on 1300 dollaria rahojamme panttina ja jos joku on varmaa niin se että korjausmiehen palkkaaminen ja pienen reiän paikkaaminen ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA tule maksamaan lähellekään niin paljoa. Mutta mutta, eiköhän asia siitä selviä enemmin tai myöhemmin.

Tässä nyt oli hiukan pitkästi (toivottavasti ei pitkästyttävästi) meidänkokemuksemmeBuenos Airesin asuntomarkkinoista. Niille jotka asuntoa jatkossa hakevat voin suositella:
- Lehtien asunnonvälityspalstojen lukemista (erityisesti La Nacion)
- Näyttöjen kiertämistä
- Rohkeata ja reipasta espanjankielen käyttöä
- Tinkimiskykyä
Parasta olisi jos löydätte paikallisen kontaktin, joka on valmis auttamaan teitä. Silloin asunnon voi löytää naurettavaan 200 dollarin kuukausihintaan erittäin hyviltäkin alueilta.

Lopuksi vielä pikainen kuvallinen katsaus kämppäämme. Pahoittelen että kuvat ovat vähän niin ja näin, mutta tää blog ei nyt pysty parempaan. Hasta luego.

Äsh.

Eilen iltasella alkoi reipas vesisade ja ukkonen jota kesti läpi yön. Aamulla mulle sitten ilmoitettiin että Fuerte Apachen asukkaat ovat päättäneet lykätä juhlaansa viikolla eteenpäin vesisateen takia. Seikkailu suureen tuntemattomaan siis lykkäntyy viikolla. Jos aiheesta haluaa tietää lisää voi seurata seuraavia linkkejä:

Carloz Tevez, yksi argentiinalaisen jalkapallon kuumia nimiä. Lähtöisin Fuerte Apachesta (http://www.soccerphile.com/soccerphile/players/carlos-tevez.html)

Cumbia Villera Wikipediassa (http://en.wikipedia.org/wiki/Cumbia_villera)

Clarinin (paikallinen sanomalehti) espanjankielinen artikkeli
(http://www.clarin.com/diario/2005/03/27/sociedad/s-945862.htm)

Todennäköisesti ensimmäinen ever suomenkielinen raportti aiheesta sitten joskus viikon päästä.
Lisäsin tässä yhteydessä nyt niitä luvattuja kuvia menneisiin artikkeleihin ja blogi-linkkeihin vielä Juhanin Korean-seikkailun.

pÄivitystÄ

Niin kuin otsikosta varmaan pystyy päättelemään, olemme saaneet netin kämpille ja pystyn taas kirjoittamaan skandeja. Tosin se on vähän hankalaa nyt kun on just totunnut lyömään o:n ja a:n ö:n ja ä:n tilalle. Vaikka tilasimme asennuksen kahdelle koneelle, laittoivat Fibertelin asentajat vain yhden koneen nettiin ja lupasivat hoitaa toisen asentamisen mañana. Siitä on nyt kolme päivää, eikä kuulunut mitään kenestäkään. Pitänee siis varmaan ensi viikolla soitella asentajien perään.

Taas on lähes viikko vierähtänyt päivittelemättä blogia, enkä tälläkään kertaa tuo paljonkaan uutta. Antaakseni blogini vanhoille tarinoille lisää henkeä ja elävöittääkseni paikoin hiukan pitkiä turinoitani, on tiedossa pieniä muutoksia. Eli: linkkilistaan on lisätty muiden mikkeliläisten blogeja. Kohteina Tokio, Limerick, Granada ja Illinois. Nyt kun pääsen kuviini käsiksi, tulen lisäämään aikaisempiin stooreihin pian muutaman kuvan, jotta mun tuhat sanaani voisi tiivistää kompaktisti kuvaan.

Sen verran korjaan kommenttia Argentiinan tämän hetken säästä, että ilmat ovat kyllä lähempänä lämmintä huhtikuuta Suomessa kuin aiemmin väittämääni toukokuuta. Silloin taisi olla vaan erityisen lämmin päivä.

Vaikka tällä kertaa päivitys ei ollut suuren suuri, kannattaa pysyä linjoilla. Huomenna menen kokemaan nimittäin jotain joka tulee olemaan varmasti täydellinen once in a lifetime experience. TV-ohjelma jonka merkeissä Kukka ja Rob kävivät katsomassa jalkapallo viime viikolla, kaipasi tämänkin viikonlopun kuvauksiin pari gringoa. Minä ja Elke tulimme valituiksi ja kävimme tänään tapaamassa Paolaa, joka työskentelee ohjelmassa ja pohjusti meille huomista kuvauspäivää.

Meidät noudetaan sunnuntai-aamuna yhdentoista kieppeillä ja viedään muun tv-ryhmän luokse. Lähdemme Buenos Airesiin lähiöihin, niihin kaikista köyhimpiin jotka täällä tunnetaan nimellä villa miseria tai vain villa. Nämä alueet on rakennettu muutama vuosikymmen sitten sotilasjuntan diktatuurin aikana ja niille pakkosiirrettiin aikanaan kaikista köyhimmät ihmiset. Juoksevaa vettä, sähköä ja muita mukavuuksia on alueilla harvakseltaan, jos ollenkaan. Paikat ovat siis samanlaisia köyhyyden, kurjuuden ja kärsimyksen hökkelikyliä kuin Brasilian favelat joita esim. City of God – leffoissa näkyi. Me menemme huomenna näistä villoista kaikkein pahamaineisimpaan ja tunnetuimpaan, Fuerte Apacheen. Paikka nousi Argentiinassa hyvin tunnetuksi 80-luvulla kun alueella jossakin sota-tilan tapaisessa paikallisten jengien ja poliisien yhteenottojen takia. Eli vähän niin kuin Hervanta Tampereella;)

Vaikka villat ovatkin äärimmäisen köyhiä alueita, ei se tarkoita etteikö sieltäkin voisi tulla jotain hyvää. Kolumbian lähiöistä lähtöisin oleva cumbia villeria, musiikki jonka kautta villojen asukkaat kertovat rankasta elämästään, on nimittäin näiden villojen ylpeydenaihe. Musiikkia voisi verrata esim. rapiin tai reggaetoniin, sillä myös cumbia-artistit tulevat suoraan yhteiskunnan pohjalta ja musiikin sanoitukset ovat rankkoja, väkivaltaisia ja seksistisiä kuvauksia elämästä kolmannessa maailmassa. Rapin lailla cumbia on herättänyt vahvoja tunteita puolesta ja vastaan ja on viime vuosien aikana saanut suuremman jalansijan Argentiinan musiikkipiireissä perinteisen tangon, folkloren ja rokin ohella. Itse en ole cumbiaa kuullut, mutta Time Outin Buenos Aires-opas kuvaa cumbiaa seuraavasti: ”honest fusion of Latin beats, punky attitudes and gangsta rap”.

Kuten jengi ympäri Yhdysvaltojen projekteja järjestää bileitä joissa dj:t soittavat hiphoppia ja ghettojen asukkaat kerääntyivät yhteen tanssimaan ja pitämään hauskaa, myös villojen asukkaat järjestävät usein sosiaalisia tapahtumia. Huomenna Fuerte Apachessa järjestetään juhla Lasten päivän kunniaksi, jota vietettiin Argentiinasta viime viikonloppuna. Ohjelmasta en tiedä juurikaan, paitsi että iltapäivällä paikalla järjestetään konsertti, jossa esiintyy mm. yksi tämän hetken suosituimmista cumbia-bändeistä. Minä ja Elke menemme huomenna ennen konserttia tutustumaan oloihin Fuerte Apachessa, tapaamaan tätä suosittua cumbia-bändin (nimestä ei hajuakaan) ja sen jälkeen keikalle paikallisten kanssa. Meille todennäköisesti opetetaan villojen slangia, kerrotaan tarinoita elämästä ghetossa sekä opetetaan paikallisia tapoja. Ajatuksena on siis ”first world meets the third world” – tyyppinen kokemusten vaihto. Kun jo pelkkä espanja tuottaa välillä vaikeuksia, saattaa olla että huomenna en ymmärrä puoliakaan mitä jengi tarinoi. Noh, oli miten oli, on tiedossa varmasti todellinen kokemus, joka ei varmasti tule toistumaan. Ja sopii meikäläiselle vielä kuin nyrkki silmään…

Raportti päivästä köyhyysrajan alapuolella sekä tarinaa niin Buenos Airesin asunnoista kuin klubeista (nyt vedetty kolme yötä putkeen) yritän saada tänne alkuviikolla. Kommenteista päätellen lukijakuntani on laajentunut tutuista tuntemattomiin ja haluan tietty antaa lukijoiden rahoille vastinetta. Kommentit, toivomukset ja terveiset ovat tervetulleita myös jatkossa: on nimittäin kiva nähdä että joku ihan aikuisten oikeasti lukee näitä juttuja. Joten pitäkää näppikset kuumana ja stay tuned. Suerte.

Konsultille terveiset taidegalleriasta:

Pekka Pouta strikes back

Yleison pyynnosta: Buenos Airesin saakatsaus!!!

Argentiinhan sijaitsee paivantasaajan etelaisella puolen Suomeen nahtyna ja kun siella nautitaan kesasta on taalla talvi. Koska Argentiina on jumalattoman suuri maa, ovat ilmastoerot hyvin erilaiset. Ihan pohjoinen Argentiina lahentelee trooppista ilmastoa viidakkoinen, kun taas aivan etelaisessa Tulimaassa on aika kylmaa, ns. sub-Antarktinen ilmasto. Buenos Aires sijaitsee maan keskivaiheiden pohjoispuolella, levean Rio de la Platan vieressa. Jossain oppaassa joskus mainittiinkin etta pahinta talvessa taalla ei tee ilman lampotila, vaan joesta nouseva kosteus. Kylmimmillaan tama kaupunki on heinakuussa ja mm. legendaarinen johtaja Juan Peron kuoli keuhkokuumeeseen Buenos Airesissa juuri heinakuisen talven aikana.


Taman kahden viikon aikana jonka olemme taalla oleilleet, ovat kelit olleet aika vaihtelevat. Joka aamu on ollut kylmaa ja kosteaa ja lampotila on pyorinyt jossain +10 asteen alapuolella. Paivan mittaan kosteus on kumminkin vahentynyt ja lampotila noussut. Parhaimmillaan lampoa onkin ollut paalle kaksikymmenta astetta. Viime viikot ovatkin olleet aikamoinen kerrospukeutumisen ABC, silla se mika aamulla on ollut tarpeeksi on paivalla ihan liikaa ja illalla taas sopivasti. Jos viela sattuu matkustamaan metrolla, joutuu vaatteita nykimaan viela enemman paalla ja pois, silla siella on0 koko ajan melko lamminta ja kosteaa. Aurinkoisina paivina ovat aamut olleet selkeasti viileampia, mutta paivalla lampoa on taas auringon ansiosta riittanyt.

Toissa viikon taalla oli selkeasti joku kylma kausi, joka huipentui viikontakaiseen sunnuntaihin jolloin paivan alin lampotila oli 3 astetta ja ylinkin vain 13. Vertailun vuoksi samaan aikaan etelaisimmassa Argentiinassa oli 5 astetta pakkasta ja pohjoisimmassa paassa paukuteltiin hellerajoilla. Tuon kylman jakson aikana varsinkin hostelissa, jossa tuntui vetavan joka nurkasta, oli aika koleata ja varmaan puolet asukeista sai jonkinlaisen flunssan tai rakiksen. Viimeisen viikon aikana kelit ovat olleet kohtalaisen lampimat ja ilmaa voisikin verrata lampimaan toukokuuhun Suomessa. Monet paikalliset tosin ovat olettaneet etta Suomen kesa on yhtakuin Buenos Airesin talvi. Toisaalta se on totta, toisaalta meilla taas sataa enemman vetta ja ilma kumminkin paasaantoisesti pysyttelee siella 10 asteen paremmalla puolella. Satunnaisia lumikuuroja lukuunottamatta tietty...

Ensimmaisten paivien aikana aurinko ei juuri paistanut tai korkeintaan puolipilvisena, mutta nyt viimeisen viikon ajan lahes joka paiva on ollut kirkasta. Vaikka kaupungissa onkin paljon liikennetta, ei ilma ilmeisesti ole niin saastunut etta kaupungin ylla leijailisi jatkuva savupilvi vaan aurinkoisina paivina taivas on hyvin kirkas ja sininen. Koska taalla mennaan kevatta kohti, pitaisi niin auringon kuin lammonkin lisaantya ihan reippaaseen tahtiin. Samaan aikaan tietty luita kolottava kylma kosteus muuttuu joka paikassa hiostavaksi kuumaksi kosteudeksi.

Buenos Airesin kevatsaakatsaukseen saakka toivotamme teille aurinkoista loppukesaa Suomeen!

Viikko pahkinankuoressa.

Tosiaan, asunnonhaun lisaksi meidan tekeminen on viimeisen puolentoista viikon ajan ollut aika vahaista. Tassa nyt on pakettissa se vahainenkin...

Viime viikon perjantaina 6.8.2005 toinen tutoreistamme, Ivan soitteli meille ja kutsui Palermon alueelle istumaan iltaa, syomaan ja tietty vahan juomaan. Lahdettiin joskus kymmenen aikaan illalla suhailemaan takseilla sinnepain. Vaikka oltiinkin aika tehokkaasti kavelty vahan joka paikassa kaupunkia, tassa osassa Palermoa ei oltu aiemmin kayty. Alue oli tosi kivan oloinen ja hyvin erilainen kuin downtown BsAs (paikallinen tapa lyhentaa Buenos Aires). Matalia taloja ja puiden reunustamaa kavelytieta. Aukio jolle tulimme oli baarien ja ravintoloiden ymparoima ja jokaisella aukiolta lahtevalla kadulla naytti riittavan lisaa mestoja. Baarissa missa tapasimme oli Ivan seka epamaarainen lukumaara saksalaisia. Ollaan todettu etta saksalaiset tyypit taalla nayttaa kaikki enemman tai vahemman samalta. Jyvaskylan tytot kuvasivat niita "Nico Rosberg- klooneiksi", joka ei pahemmin osu vikaan. Puolipitka tukka geelilla/vahalla/liisterilla taaksepain kammattu, yksivarinen tai sukkakuvioinen villapaita harteilla ja paalla joko lohenpunainen/vaalenpunainen tai joku muu raikkaan varinen kaulus/pikee/polopaita plus revityt/kulutetut farkut. Tietty yleistaa ei saisi ja poikkeuksiakin loytyy, mutta enemman tai vahemman useimmat tapaamamme saksalaiset nayttaa samalta.

Anyways, lahdimme syomaan Ivanin ja Jyvaskylan Hennan ja Elinan kanssa. Paikaksi valikoitui laadukkaan oloinen parilla. Poytaan paastyamme, Ivan ehdotti etta jakaisimme jollain porukalla "parilla especialin". Siis taman jo "Eat Argentinasta" tutun setin suolineen,munuaisineen ja muine herkkuineenhan. Kaikki tytot olivat kumminkin kasvissyojia ja/tai turvallisemman ruoan peraan ja Jussi taas oli paattanyt syoda kunnon bife de chorizon. Ajattelin ettei paikallista isantaamme viitsi jattaa yksin parillansa kanssa ja paatin etta rohkea rokan (tai tassa tapauksessa suolen) syo. Muun poytaseurueen kuultua tilauksestamme leiju poydan ylla iso kollektiivinen ¿Por que, Joel, por que?

Joko meilla kavi viimeksi todella huono tuuri ravintolan kanssa tai sitten talla kertaa paikka oli Argentiinan paras, mutta talla kertaa koko setti alusta loppuun oli hyva! Niin chorizot, morcillat, cinculinesit, rinconit kuin tiro de asadatkin. Jotta olisin saanut muutkin uskomaan etta setti oli oikeasti ihan hyva, enka vain uskotellut niin pelastaakseni viimeiset uskottavuuteni rippeet, maistatin munuaista myos Jussilla, joka totesi sen olevan hyvaa. En vielakaan voi sanoa olevani suuri parilla especialin ystava, mutta usko sen toimivuuteen ruokana palasi.

Ivan

Henna ja Kukka

Ruokailun jalkeen menimme viela parille baariin jossa alunperin tapasimme. Nyt saksalaisten lisaksi paikalle oli tullut vaihtareita myos muualta maailmasta. Paikalla oli norjalainen tutumme Line seka keskiviikkona koulussa tavattu korealainen Chan. Kun ekan kerran tapasin Chanin luulin hanen olevan paikallinen. Se johtui lahinna siita etta Chan puhui erinomaista espanjaa (tosin aasialaisella painotuksella) seka tuntui tuntevan kaikki. Myohemmin mulle selvisi etta Chan on taalla vaihtarina taman syksyn ja ei ole viela kovinkaan pitkaa aikaa maassa viettanyt. Mies vaan sattuu olemaan niin yltiososiaalinen, aanekas ja meneva etta on onnistunut tekemaan tuttavuutta lahes kaiken liikkuvan kanssa taalla. Eika se espanjan osaaminenkaan ole varmastikaan haitannut sosialisoitumista yhtaan.

Suurinosa vaihtareista puhuu nimittain keskenaankin espanjaa, vaikka englanti olisi monella vahvempi kieli. Tama on tietty fiksua kielen oppimisen kannalta, mutta ainakin mulle se tietty tuottaa hiukan vaikeuksia silla tiettyja perusasioita vaikeampi kommunikointi on viela vahan hakusessa. Yleensa pystyn keskustelussa vastaamaan mutkattomasti 5-6 peruskysymykseen jotka tulevat yleensa aina esille (Mista? Miksi? Kuka?) ja siihen paalle heittamaan jotain tilanteeseen sidottua smalltalkia. Tassa vaiheessa ihmiset yleensa toteavat etta puhun hyvaa espanjaa ja multa taas alkaa perusfraasit loppumaan. Jotta keskustelu ei paaty kuin seinaan vaihtoehtoja on tasan kaks: joko saada toinen paasaamaan innokaasti jostain aiheesta jolloin voin vastailla simppelisti "Si,si" "Vale", "Bueno" ja "Claro" tai sitten voin esitella keskustelukumppanini jollekin toiselle ja vetaytya taka-alalle:) Jos kumpikaan naista ei onnistu, yritan muodostaa kankeita espanjankaltaisia lausahduksia. Onneksi kaikki ovat taalla samassa asemassa ja ymmartavat etta ei se aina ole niin helppoa. Ensi viikolla alkavien espanjantuntien pitaisi helpottaa tatakin ongelmaa.

Lauantaina 7.8.2005 menimme illalla jyvaskylan tyttojen luo istumaan iltaa tarkoituksena lahtea yolla viela klubille. Alkuillasta meita oli vain 8 suomalaista ja tyttojen ranskalainen alivuokralainen Flow. Sitten paikalle saapui kaksi hauskaa ruotsalaista, Fredrik ja David. Kaverit olivat saapuneet Buenos Airesiin vain pari paivaa aiemmin ja opiskelevat samassa yliopistossa kuin Anni ja Henna. Saimme kunnon Suomi-Ruotsi vaannon aikaan kun kaverukset kertoivat ongelmista mita he olivat kohdanneet lennollaan Tukholmasta Madridin kautta Buenos Airesiin. Heilla oli kaynyt Madridissa hyvin samankaltainen situation kuin meilla, mutta huonommin tuloksin. Jatkat olivat jaaneet koneesta Madridiin ja matkalaukut olivat lentaneet oikealla lahdolla Buenos Aireesin. Liikennoijana heilla oli ollut oneworld-allianssi, eli kotimainen Finnar ja Iberia. Noh, tastahan me sit paasimme iskemaan takaisin kerroimme mitenka SAS oli ryssinyt meidan lennot yhdessa Lufthansan kaa. Juuri kun meidan oli ollut tarkoitus lahtea takseilla Puerto Maderon baareihin paikalle heilahti jarkyttava maara Flown ranskalaisia kavereita. Jengi viihtyi tyttojen luona liiankin hyvin ja paasimme Opera Bayn, paikallisen suositun klubin, ovelle kolmen aikaan yolla. Koska oli lauantai, paikka oli ihan taynna ja jono suljettu. Eli se siita Buenos Airesin yoelaman kokemisesta tallakin kertaa...

Flow (vasemmalla), 3 ranskalaista ja Elina

David, Kukka ja Fredrik

Pari seuraavaa paivaa haeskelimme taas asuntoa ja ainoan valopilkun alkuviikkoon tarjosi italialaisten vaihtareiden tiistaina jarjestama pasta-ilta. Paikalla oli tuhottoman paljon vaihtareita ja tutustuin muutamiin usiin tyyppeihin Chilesta, Ruotsista ja tietty italialaisiin isantiimme.
Pasta oli jarjettoman hyvaa, tarjolla oli fusillia kirsikkatomaateilla seka spagettia valkosipulilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. Tarjolla oli tietty myos jarjeton maara punkkua, kun lahes jokainen vaihtari oli tuonut pullon tuliaisina. Seuraavan paivan aikainen kouluheratys vahan latisti juhlatunnelmaa ja lahdimme kemuista joskus kahden pintaan.Keskiviikon vietimme koulun jalkeen hostelilla hengailen ja pizza-iltaa odotellen. Hostellin virallinen grillman ja pizzankaantaja Federico pisti taas parastaan ja kantoi illan aikana ainakin 5 erilaista pizzaa porukan syotavaksi. Ilta meni mukavasti Brooken (kanadalainen), Robin (jenkki), Benedictin (saksalainen) ja muutaman uuden tuttavuuden kanssa turistessa.

Keskiviikkona Kukka ja Rob saivat myos kutsun paikalliseen televisio-ohjelmaan. Kyseessa on ohjelma jossa ulkomaalaiset laitetaan tekemaan jotain tosi argentiinalaista. Kukka ja Rob, vaalea suomalaistytto ja punatukkainen jenkki, valittiin koska he olivat tarpeeksi ei-argentiinalaisia. Jakson kuvaukset olivat eilen ja kaksikko kuskattiin jonnekin Buenos Airesin synkkaan lahioon katsomaan kakkosdivarin jalkapallomatsia paikallisten huligaanien kanssa. Aluksi he soivat ja joivat jonkun fanin kotona ja opettelivat joukkueen kannustuslauluja. Taman jalkeen heille jaettiin sopiva maara joukkueen fanirihkamaa ja lyotiin aidattuun fanikatsomoon miesvoittoisen yleison sekaan. Kukka kuvaili kokemusta eilen omalaatuiseksi, mutta samalla tosi kivaksi. Ohjelma itsessaan tulee ulos lokakuussa, joten pystyn sitten antamaan paremman kuvan heidan tolailuistaan. Kukka mainitsi myos etta ohjelma on hyvin suosittu Argentiinassa ja he kaipasivat ulkomaalaisia myos tuleviin jaksoihin. Ilmoitimme kaikki tietty kiinnostuksemme ja nyt nahtavaksi jaakin onko taalla Argentiinassa tiedossa viela 15 minutes of fame...

Keskiviikko yosta aina tahan paivaan asti olen ollut enemman tai vahemman kipea, ja jatin torstain luennotkin valiin huonosti nukutun yon ja lammon takia. Mun tuurilla tietty torstaiksi luentojen osanottajalistat olivat vihdoin saatu paivitettya ja meidankin nimet oli ensimmaisen kerran mainittu kurssilla. Torstaina muutimme Jussin kaa uuteen kamppaamme (story to be told) ja siita tahan paivaan asti paivat ovat olleet lahinna jumittamista teeveen aaressa, nukkumista ja syomista. Huominen maanantaikin on taalla pyhapaiva, joten voi olla etta tassa menee viela pari paivaa tekematta yhtaan mitaan.

Paseos, peliculas y poco mas

It´s been a long time. Ainakin siita kun tama blogi on viime kerran paivitetty. Nyt on siis jo viikko ja puolikas Buenos Airesia takana ja 22 jaljella. Viimeksi tanne on paivitetty meidan seikkailuja ensimmaisilta paivilta,mutta onneksi kulunut viikko (koulua ja asunnonhakua lukuunottamatta jolle omistan omat kappaleet lahitulevaisuudessa) on hyvin pitkalle tiivistetty otsikkoon. Espanjantaidottomille: kavelyita, elokuvia ja hiukan muuta.

Perjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja hiukan viela maanantainakin olimme superturisteja. Kavelevia sellaisia. Jokaisen paivan ohjelma oli paapiirteissaan seuraava: Otetaan metro pisteeseen A, lahdetaan kavelemaan pisteeseen B, todetaan kohdassa C suurkaupungin mittasuhteiden ja etaisyyksien olevan aikuisten oikeasti isot ja pitkat, etsitaan nalkaisina ja vasyneina ensimmainen kohtuullisen nakoinen (suolista ja munuaisista viisastuneena ollaan Jussin kaa oltu aika tarkkoja) rafla, syodaan ja jatketaan loputonta vaellusta. Kaytannossa me ei olla kayty yhdessakaan turistikohteessa, kavelty vaan ohi.

Perjantai, 29.7.2005

Perjantaina meilla oli kaksi missiota: rekisteroida itsemme Suomen suurlahetystossa ja hankkia gsm-liittymat. Myohastyttyamme Suomen suurlahetyston palveluajoista (9-12), haahuilimme Centron, Retiron ja Barrio Norten alueella lahemmas kuutta, jolloin lopulta paatimme lahtea hakemaan liittymia koko porukalle yhdesta Buenos Airesin sadoista liittymaliikkeista. Liikkeessa selvisi etta yksityiset liikkeet voivat myyda vain laskutusliittymia henkiloille joilla on Argentiina sosiaalitunnus tai prepaidliittymia puhelimen hankinnan yhteydessa. Puhelin+prepaid-liittyma on taalla halpa, n.150 pesoa sisaltaen 50 pesoa puheaikaa seka Nokia 1100 puhelimen.

Off-the-book: kun lehdissa aina jauhetaan siita kuinka halpamallit ovat Nokian vahvin alue, taalla sen nakee in person. Oma 3100 puhelimeni (joka maksaa alle 100 euroa Suomessa) on taalla jo suht kallis/harvinainen. Parhaiten esille ovat paasseet 1000 ja 2000 sarjan uutuudet, seka meilla jo muutama vuosi sitten nahdyt mallit. Sama trendi on ilmeisesti lapi Latinalaisen Amerikan.

Back-to-book: Halvasta hinnasta huolimatta kukaan meista ei halunnut uutta puhelinta silla se toimii vain tietyn operaattorin kortilla Argentiinassa eika Suomessa ollenkaan. Ongelmana oli etta pelkan prepaidliittyman voi lunastaa vain operaattorin paakonttorista, maanantaista perjantaihin ennen kello kuutta. Koska kello oli enaa 20 minuuttia vaille 18, jai liittymat silta eraa haaveeksi. Lopulta Riina V. paatti hankkia itselleni upouuden Nokia 1100:sen ja CTI Movilin prepaidin. Tamakin oli ehka hiukan pakonsanelema valinta silla muuten olisimme olleet koko viikonlopun ilman liittyman liittymaa eli tavoittamattomissa. Eli paivan tavoitteisiin nahden, ei onnistuttu kovinkaan hyvin.

Lauantai, 30.7.2005.

Lauantaina otimme suunnaksi Palermon ja Recoletan alueet, joita on kehuttu Buenos Airesin hienoimmiksi ja turvallisimmiksi alueiksi. Eli se suunta mista toivomme tulevien asumuksiemmekin ilmaantuvan. Ajoimme metron vihrealla D-linjalla Plaza Italialle saakka.

Metrosta mainittakoon etta se on taalla melkoisen vanha ja vaaleansiniselta A-linjalta (katso kuva) loytyy viela ianikuisuuden vanhoja vaunuja joissa sisustus on puuta, lamput koristeellisia lasilamppuja ja ovet on asemalla avattava itse kasin. Myos kyseisen linjan asemien sisustus henkii 1900-luvun alkua. Metrosta lisaa asiaa loytyy Metroviasin sivuilta (linkit) ja kyseisia vaunuja kuten myos Argentiinaa muutenkin voi fiilistella "Moottoripyorapaivakirja"-elokuvassa.

Plaza Italialta loytyy mm. Buenos Airesin elaintarha ja ryysis oli aikamoinen kun lapsiperheet jonottivat paastakseen katselemaan kaikenkarvaisia elaimia. Koukkasimme elaintarhan viereisella kadulle, joka oli suljettu. Ensiksi naytti etta kadulla oli joku paraati/mielenosoitus menossa,mutta lahemmas paastyamme syy selvisi: katu oli taynna uudenkarheita traktoreita, puimureita, lannoituskoneita ja ties mita perunnanostimia. Koska kyseessa oli kumminkin iso katu keskella 13 miljoonan asukkaan kaupunkialuetta herasi kysymys:MIKSI?!? POR QUE?!?! No, syyhan selvisi kun paastin 200 metria eteenpain. Elaintarhan viereisella messualueella oli menossa maatalousmessut ja traktorit sun muut sadonkorjuukoneet olivat juuri lahdossa paraatina messualueelle. Meidan seurueesta muut 5 ehtivat livahtaa paraatin alta pois, mutta just kun yritin kipaista tien yli, traktorit aloittivat marssinsa ja poliisit (taalla on poliisit jarjestysmiehina tallaisissa isoissa massatapahtumissa) eivat paastaneet mua lapi. No, ihmettelin vajaan 10 minuuttia jarjettoman isoja maatalouskoneita joiden kayttotarkoituksesta mulla ei ollut hajuakaan ja mietin oliko namat messut+paraati joku sign from above. Tama oli meinaan vuoden sisalla kolmas kerta kun kaupungissa jossa asun on maatalousmessut. Viime vuonnahan Farmari 2004 tempaistiin Mikkelin raviradalla, taman vuoden lokaatio samalle heinahattufiestalle oli Tampere ja nyt paasin todistamaan Buenos Airesin maatalousmessuja. No, niin tai nain, oli ainakin hienoja raktoreita.



Loppupaivan aikan kavelimme itsemme naannyksiin pariin otteseen, ihmettelimme Palermon ja Recoletan hienoja puistokaupunginosia, prameita kamppia ja mukavan letkeaa fiilista. Palasimme hostellille joskus lahempana seitsemaa illalla, ja parin tunnin unien jalkeen osallistuimme hostellilla olleesen argentiinalaiseen grilli-iltaan. Tarjolla oli leipaa, salaattia, grillattua perunaa ja sipulia seka paljon lihaa. Ruokajuomana oli meille noin 10 hengelle useampi pullo viinia ja olutta. Kanadalaisen Brooken haettua kaupasta viela taydennysta viihdyimme hostellilla oikein mukavasti. Iltaa istumassa oli oman porukkamme lisaksi chilelaiset kaverukset Diego ja Nato, edellamainittu Brooke Kanadasta seka grillimaestro, saksalainen joka tuli samalla lennolla Argentiinaan seka new yorkilainen opettaja. Liian monesta uudesta tuttavuudesta, viinilasista ja hektisesta menosta johtuen kolmen viimeisen nimi ei ole tarttunut paahani millaan. Ohjelmassa oli vapaata keskustelua kosmopoliitissa hengessa. Suomalaisista bandeista puhuttaessa oli hupaisaa kun chileilainen Diego tunnisti enemman bandeja kuin suomalainen Kukka. Suomalainen hevihan on kovassa huudossa niin Etela-Amerikassa kuin Japanissakin ja perinteisten HIM:n ja Rasmuksen lisaksi Diego tunsi mm. Amorphiksen, Sentencedin, Children of Bodomin, Apocalyptican, Nightwishin seka mullekin tuntemattoman Fintrollin. Ainoastaan 69 Eyes, Hanoi Rocks ja Negative olivat hanelle uusia tuttavuuksia. Hostellilta lahdimme kahden aikaan yolla Buenos Airesin yliopiston kineseologian (?) bileisiin jonnekin pain Palermoa. Kaikki paikalliset olivat yhta vauhdikkaassa olotilassa kuin opiskelijat Suomessakin (se siita "sivistyneesta alkoholikultturista"). Suurinosa bilettajista oli ahtautuut yhteen isoon saliin jossa ei nahnyt eika kuullut kunnolla. Bileet olivat suht mitaan sanomattomat ja aikaeron, viinin ja kavelyn vasyttamina lahdimme Jussin kaa suht pian takaisin hostelliin. Tytot tulivat hiukan perassa toisella taksilla, silla vaaleilla Kukalla ja Elkella riitti uusia, "jostain syysta" miespuolisia tuttavuudentekijoita jonoksi asti eika heidan lahto ollut ihan yhta sujuva.

Sunnuntai 31.7.2005

Sunnuntai oli aika hidas paiva, nukuttiin myohaan ja toimittiin hitaasti. Kavimme San Telmossa kavelemassa paivalla. San Telmo on vanha ja perinteikas kaupunginosa ja aina sunnuntaisin suuriosa siita suljetaan liikenteelta markkinoiden vuoksi. Tapahtuman keskipiste on Plaza Dorrego mista ulottuu lukemattomia taitelijoiden, kasityolaisten, antiikkikauppiaiden, helppoheikkien ja turistikraasan myyjien kojuja joka suuntaan. Kaytannossa puolet San Telmosta on kirpputoria ja antiikkikauppaa maustettuna tangoa tanssivilla pariskunnilla, katusoittajilla ja performansseilla. Tunnelma oli aika valiton ja leppoisa ja joka kujalla parveili porukkaa. Tuntui silta etta koko Buenos Aires oli lahtenyt syomaan ulos juuri San Telmoon silla joka ravintola oli tupaten taynna ja parhaimpiin paikkoihin oli kunnon jonot. Parin tunnin kiertelyn jalkeen vasymys iski ja paatimme vetaytya paikalta. Markkinnoilla oli sen verta menoa ja meininkia etta uskon sen olevan hyva tapa viettaa useampikin sunnuntai taalla. Illalla meidan oli tarkoitus menna leffaan porukalla, mutta koska "Los 4 fantastico":n kahdeksan naytos olikin dubattu eika tekstitetty, paadyimme Elinan, Annin ja Hennan (ne toiset suomalaiset) kanssa irkkupubiin syomaan ja ottamaan parit.

Maanantai 31.7.2005

Ensitoiksemme maanantaina hoidimme perjantailta jaaneet asiat. Eli rekisteroidyimme Suomen suurlahetystossa ja hommasimme liittymat. Kukka, Jussi ja mina otimme prepaidliittymat vanhoihin puhelimiimme ja Riina Y. seka Elke ostivat puhelimet liittymien kanssa. Liittyma toimii taalla ihan mukavasti ja on ihan kohtuuhintainen (n. 35 centivoa minuutti), mutta Suomeen kommunikointiin siita ei ole apua. Tekstiviesti taalta Suomeen ja toisinpain eivat kulje ja soittaminenkin on lahes kaksi kertaa kallimpaa kuin halvimassa loytamassanne locutoriossa (locutorio=1,1 pesoa/min, movil=2,3 pesoa/min).

Loppupaiva menikin taas tutun turvallisen kavelyn ja ihmettelyn parissa. Talla kertaa saimme leffankin jarjestymaan ja menimme kavelykatu Lavallella sijaitsevaan teatteriin katsomaan uusimman Batmanin. Muissa Lavallen teattereissa leffat ovat ma-ke 5,5 pesoa ja to-su 9 peso, mutta valitsemassamme, ilmeisesti hiukan vanhemmassa ja huonommassa teatterissa leffat ovat 5 pesoa joka paiva. 1,5 euroahan on halvempaa kuin vanhan leffan vuokraus Suomessa, mutta elokuvanautinto ei ollut ihan taydellinen. Teatterin audiosysteemit olivat nimittain niin kivikaudenaikaiset etta elokuvan ENGLANNINKIELINEN aaniraita puuroutui valilla niin pahasti etta jouduimme turvautumaan espanjankielisiin teksteihin ymmartaaksemme edes vahan mista oli puhe! Salin penkit olivat melko pienet ja kangas oli vanhanaikaisesti sen verran ylhaalla etta leffaa piti katsoa paa ylakenossa. Kaiken lisaksi teatterissa myytiin vain niita kauheita sokeroituja popcorneja, jotka pitaisi kieltaa jollain kansainvalisella lailla.

Tiistai 1.8.2005 ja keskiviikko 2.8.2005

Tiistai-aamuna oli kauhean aikainen heratys (6.50), silla emme halunneet olla myohassa ekana koulupaivana. Palaan kouluun myohemmin tarkemmin kunhan olen muutaman hetken siella kuluttanut mutta tiivistan pari ekaa paivaa nain: suurimman ajan luennoista ymmarsimme missa juttu pyorii mutta monta juttua (ja erityisesti vitsia jolle argentiinalaiset nauroivat) meni kylla ohi. Ja ehdimme tiistaina ihan hyvin luennoillekin.

Tiistai-iltana kaivoimme Jussin kaa Buenos Airesin elokuvateatterit netista ja lahdimme Recoletaan, jo aiemmin mainittuun puistokaupunginosaan, Village-teatteria katsomaan. Kyseessa olikin sitten aivan eri luokan kokemus kuin edellisen illan teatteri. Menimme nyt katsomaan sen ihmenelosten tekstitetyn version kahdestaan. Leffaliput maksovat 12,50 pesoa (vajaa 4 euroa) kappale, mutta puitteet Village Roadshow elokuvayhtion teatterissa olivat kylla sen arvoiset. 20 salia, kunnon isot pehmeat penkit, isot screenit ja Dolby-soundit. Taysin verrattavissa Finnkinon teattereihin, ehka jopa hiukan parempi, silti vain puoleen hintaan. Ja sokerina tai tassa tapauksessa suolana pohjalla, niiden sokeroitujen popcornien lisaksi myynnissa oli tutut, turvalliset ja ennekaikkea hyvat suolatut popparit.

Bongattiin teatterissa etta keskiviikkoisin on alennuspaiva jolloin leffat on 7,50 pesoa. Seuraavana paivana pakottimmekin tytot mukaan ja otimme ensimmaisen kerran bussin Buenos Airesissa. Kyseessa oli linja 102 Constitucionilta Palermo Chicoon. Olin selvittanyt kyseinen linjan kulkevan hostellin lahelta teatterille karttakirjan ja pitkallisen tuumailun jalkeen. Buenos Airesin alueella kulkee arviolta 150 eri linjaa ristiin rastiin ja moniin paikkoihin jonne metro ei kulje on bussin halvin (n. 80 centavoa matka) mutta ei aina helpoin vaihtoehto menna. Kioskeissa on myynnissa "Guia T" jonka oikeanpuoleisella sivulla on aina pala kaupungin karttaa ja vasemmalla puolella listattuna linjat jotka kulkevat eri karttaruuduista. Oppaan lopusta loytyy kuva eri linjojen busseista tai paikallisesti colectivoista (ne on kaikki todella varikkaita ja usein aika vanhoja) seka niiden reitti katu kadulta. Helvetillisen oppaan plaraamisen, loogisen paattelyn ja hyvin hermojen avulla voi saada sitten selville minne mikakin linja kulkee ja mita kautta. Asiaa vaikeuttaa viela se etta suurin osa Buenos Airesin kaduista on yksisuuntaisia, mista johtuen bussien meno- ja paluureitit kulkevat paasaantoisesti eri katuja. Tahan mennessa olemme onnistuneet ajamaan kolmella linjalla, joten n.147 reittia on viela tutkimatta.

Elokuvissa valitsimme animaation Madacasgar. Kyseesahan on Dreamworks Animationin, Shrekin ja Hain tarinan tekijoiden, uusin animaatio. Elaintarhaan sijoittuvassa leffassa on aaninayttelijoina mm. Chris Rock, Cedric the Entertainer, Jada Pinkett, "Frendien Ross" David Scwimmer seka Sacha "Ali G" Baron Cohen. Leffa oli ihan hilittoman hauska ja moneen kertaan lahinna aikuisista koostuva yleiso hekotti ja taputti aaneen. Kyseista leffaa voi suositella kenelle vaan, ainakin alkuperaisella aaniraidalla varustettuna.

Keskiviikkoillan jalkeen meilla oli viela torstaina luentoja, mutta aina perjantaista tahan maanantai-iltaan asti elamamme on koostunut asunnonhakemisesta. Kuten sanottua, omistan niin koululle kuin asunnon metsastykselle omat kappaleet, mutta vasta myohemmin. Seuraavat pari paivaa menevat taas koulun ja asumuksen saatamisen parissa, joten ennen vkonloppua fiilistelyja ei varmaan suuremmin ole tulossa. Paitsi jos nyt innostun ilmoista kirjoittelemaan;)

Eat Argentina

Olen vielakin hiukan myohassa "julkaisuaikataulustani" ja summailen tassa nyt viela ensimmaisia paivia, saavuttaen taman viikon ehka joskus... Nyt rakkaaseen ja elintarkeaan aiheeseen, nimittain ruokaan, ja meidan ensikosketuksiin paikalliseen sellaiseen.

Argentiinahan on tunnettu laadukkaan lihantuottajana ja keskiverto argentino syo vuodessa tuhottoman maaran lihaa. Vaitetaan jopa etta argentiinalaisen vapaasti pampalla kasvaneen haran liha olisi parasta mita tama pallo paallaan kantaa. Perusedellytykset onnistuneelle pihville ravintolassa tai grillilihalle ovat siis aika erinomaiset. Koska tytoista Riinat ovat taysin kasvisyojia, Elke aina tilanteen mukaan ja Kukka taas hiukan valikoiva sen suhteen mita syo, on "maailman parhaiden pihvien" fiilistely ollut mun ja Jussin miehinen velvollisuus.

Heti torstai-iltana lahdimme hostellilta keskustaan pain kavelemaan ja metsastamaan kunnon ravintolaa. Koska olimme elaneet edelliset 30 tuntia lahinna lentokonesafkalla ja leivalla, oli jokaisella mahdoton nalka. Valitettavasti reittimme kulki lapi Floridan, kaupungin keskeisimman kavely- ja ostoskadun. Runsaudenpaljous niin ihmisten kuin kauppojenkin suhteen sai meidat ihmettelemaan ja kuljeskelemaan suhteellisen pitkan ajan. Floridan heikko puoli on se ettei se pikaruokaloiden ja kahviloiden lisaksi tarjoa juurikaan mahdollisuuksia ruokailuun. Ainakaan sen jalkeen kun galleriat, ostoskeskukset, ovat sulkeneet ovensa. Suht pitkan haahuilun jalkeen olimme poistuneet Floridalta sivukaduille ja loppujenlopuksi, ruoka paallimaisena mielessamme, valitsimme ensimmaisen kohtuulliselta nayttavan ravintolan. Bongasimme Jussin kaa listasta heti haluamamme:"Plato parrilla completa, 20 pesos para 2 personas." Parillahan on luonnollisesti grilli ja grillissahan tehdaan luonnollisesti lihaa ja sitahan tanne oli tultu syomaan!!! Eli ei muuta kuin tilaukseen. Alla kylla luki etta mita lautanen sisaltaa, mutta eihan se nyt ole niin tarkeata: liha on liha on liha.

Odottellessa saimme syotavaksi leipaa ja pienia lihataytteisia pasteijantapaisia, nyt jo tutummin empanadaksia. Kyseiset tuotteet ovat yleensa todella hyvia, tulevat liha-, kana-, tai kasvistaytteella ja sopivat alkupaloiksi mainiosti. Poytamme oli sijoitettu niin etta pystyin nakemaan ravintolan avokeittioon. Yhtakkia, yhden kokeista siirtaessa leikkaamiaan perunoita rasvakeittimeen, huomasin etta kaveri teki duuniaan puoliksi poltettu tupakka suussa! No, eikai pida olla liian nirso: maassa kai tehdaan maan tavalla. Hetken paasta tarjoilija saapui annostemme kanssa. Mun ja Jussin valiin laskettiin lautanen jonka keskella oli ranskalaisia ja ymparilla kaikenlaista grillattua. Poimimme ensiksi makkarat, mulle jo espanjasta tutut chorizo ja morcilla. Ensimmainen on maustettu, todella hyva makkara, jalkimmainen taas mustamakkaran tapainen, mutta loysempi, rakeisempi ja ihan syotava verimakkara.

Seuraavaksi nappasin lautaselta meille kimpaleen lihaa, joka nautti hiukan hassulta. Maistettuamme Jussi veikkasi kyseessa olevan possua, mina taas maksaa. Parin palan jalkeen tuntui etta ei kyseessa ole maksa eika possu, vaan kieli. Hetken syomisen jalkeen kieli muuttui taas maksaksi ja lopetimme kyseisen lihan epatietoisuuden vallassa. Seuraavaksi otimme kiekuramaista, jollain jauhontapaisella taytettya lihaa. Etaisesti yhden palasen muoto muistutti ihmisen korvaa, tosin jattimaisen suurta sellaista. Kyseinen lihatuote oli todella oudon makuista ja melko mausteista, muistuttaen hiukan skotlannin purkkihaggista, eli mahalaukkuruokaa. Muutaman palasen jalkeen paatimme passata lopun tata ihmetavaraa.

Tassa vaiheessa koko lautanen alkoi tuntumaan hyvin kyseenalaiselta ja tytot olivat lahinna hysterian partaalla meidan analysoidessa ja ihmetellessa etta mitas tassa nyt syodaan. Seuraavaksi vuorossa oli ribseja, eli possun kylkea luineen kaikkineen. Tama tuttu ruokalaji oli lahinna pieni ja kuiva, kumminkin ihan syotava. Ribsit tuhottuamme lautasella oli viela pari, epamaaraista mustaa lihapalaa. Ruokailun alussa oli sovittu etta kaikkea maistetaan ja varmoin, mutta hiukan epailevin mielin kavimme viimeisen lajin kimppuun. Ensimmaisen palasen jalkeen suuhun palasi tuttu maku: "Tamahan on melkein samaa kuin ensimmainen laji!". Eli siis se possu/maksa/kieli. Jussin mielesta tama oli ehka jopa hiukan parempaa. Olimme kumminkin jo sen verran taynna makuelamyksia etta jatimme tamankin lajin lahinna maistelun asteelle.

Ruokailun jalkeen fiilis oli:"Tuli syotya, en vaan tieda mita." Jalkiruoan jalkeen poistumme ravintolasta ja samalla vaivihkaa vilaisimme ruokalistaa. "Chorizo, morcilla, tira de asado, chinculines, riñones" Chorizo ja morcilla olivat ne ennestaan tutut makkarat, Riina V:n sanakirjan avulla selvisi etta tira de asado vastasi grillikylkia ja riñones oli yhtakuin se viimeinen musta kontti, eli munuaiset. Uskotte varmaan, ettemme olleet kumpikaan liian innoissamme. Vitsit vatsanvaanteista ja yosta vessassa veivatkin sitten loppu-illan. Arvoitukseksi jai ainoastaan chinculines, eli ne korvantapaiset taytetyt kiekurat...

Perjantai-aamuna hostellissamme asuva kanadalainen kutsui meidat grillaamaan illalla kahdeksan kieppeilla hostellin patiolle. Kaupungilla vietetyn paivan ja reilun kavelyn jalkeen palasimme hostellille kahdeksan kieppeille ja loysimme metroaseman kulmalta pienen kiinalaisten omistaman ruokakaupan. Tyttojen valikoidessa maisseja painelimme Jussin kanssa kaupan peralla olevalle lihatiskille. Vahingosta viisastuneena mulla oli Riina V:n ruokasanasto mukana ja pyysin lihamestaria laittaamaan pakettiin bife de lomoa, joka kirjan mukaan oli sisafile. Valitettavasti kyseinen liha oli loppu ja olimme hiukan pulassa, sanakirjasta kun ei loytynyt mitaan joka olisi vastannut lihatiskin hinnaston tuotteitta. Lihamaestro onneksi tajusi ongelmamme ja kysyi "A la plancha?" (Grilliin?). Tahan vastauksena oli tietty innokas "Si,si!". Mies leikkasi meille 4 palaa hyvannakoista lihaa ilmeisesti naudankyljesta ja laittoi pakettiin. Painoa oli 600 grammaa ja hintaa 7,70 pesoa, eli 2,2 euroa. Todella kohtuulline hinta pihveille siis.

Hostellille paastyamme maustoimme lihan suolalla ja pippurilla ja loimme grilliin. Ja uskokaa tai alkaa, mutta kyseessa oli ehka parhaat kotitekoiset pihvit ever. Maukasta, sopivan pehmeaa ja kaikinpuolin erinomaista lihaa. Pihvit katosivat aika vauhdilla ja ainakin mina jain kaipaamaan hiukan lisaa. Syotyamme olimme aarettoman tyytyvaisia ja uhosimme siirtyvamme vihrea salaatti ja pihvi-dieetille loppuajaksi. Viela tahan tavoitteeseen ei ole paasty, mutta odottakaa kun saamme oman kampan ja grillin... All-in-all:totesimme naiden pihvien korvanneen edellisen illan lihasekoilun.

Perjantain jalkeen olemme paasseet grillilihaan kasiksi pari kertaa ja jokaisella kerralla on eteemme kannettu mita parhainta safkaa. Lauantaina hostellilla oli syo ja juo niin paljon kuin jaksat tyyppinen ilta ja "barbequeman" (seuraavana iltana sama kaveri oli "pizzaman") valmisti mita loistavimmat pihvit ja makkarat, salaattia ja muita lisakkeita unohtamatta. Tanaan (maanantai) soimme lounaalla taas tira de asadot, ja toisin kuin edellisen kerran pienet ja kuivahkot kantyt, oli talla kertaa kyseessa isot, mehevat ja maukkaat grillikyljet. Alun hankaluuksien jalkeen uskallankin siis sanoa etta tiedossa on viela monta maistuvaa pihvia.

Ainiin, ne chinculinesit. Lueskelin lauantaina TimeOutin julkaisemaa Buenos Aires lehtea ja eteeni sattui artikkelin argentiinalaisesta lihasta. Artikkelin lopussa oli sanasto joka sisalsi monta tuttua (chorizo, morcilla, riñon, tira de asado) ja yhta uutta sanaa. Selvisi etta bife de lomo on sisafile ja bife de chorizo ulkofile. Ja sitten se chinculines. Kyseessahan oli, ei enempaa eika vahempaa: SUOLET. Eli veikkaus mahalaukkuruoasta ei mennyt pahasti metsaan. No, onpahan nyt sit syoty niitakin...