La mala educación

Jotta tämä blogi ei lähtisi aivan hanskasta ja pysyisin jotenkin asiassa, en kirjoita tällä kertaa Ranskan mellakoiden vaikutuksesta Argentiinan sisäpoliitikkaan, vaan palaan niille juurille jotka mut tähän maahan toivat. Eli kouluun. Jos joku vielä muistaa, olen tosiaan täällä opiskelemassa viimeisiä uupuvia kurssejani HKKK:N BScBA-tutkintoon ja samalla hankkimassa kansainvälistä kokemusta pääaineeseeni "kansainvälinen liiketoiminta".

Täällä yliopistonani toimii yksityinen UADE (Universidad Argentina de la Empresa). Se on 9 de Julion eteläpäässä nököttävä useammasta lasirakennuksesta koostuva kompleksi joka vetää sisäänsä yli 12 000 opiskelijaa ja tarjoaa linjoja kauppatieteiden, tekniikan ja yhteiskuntatieteiden alueilta. Koulu alkoi 1.8. ja loppuu 16.12. mennessä. Minulla on täällä kokonaisuudessaan 4 kurssia, joista kaksi 64 tunnin kurssia tarjoaa 4 opintoviikkoa ja kaksi 32 tunnin kurssia 2 opintoviikko per kurssi (sori että käytän näitä, en ole sisäitänyt poissaolostani johtuen uusia opintopisteitä). Koska "kansainvälinen liiketoiminta" on aika laaja käsite ja vaihto-oppilaan olemisen syvin tarkoitus ja ilo ei ainakaan minulle liian koulun penkistä, koostuu tämän syksyn opinto-suunnitelma seuraavista kursseista (kökkökäännöksillä):
Historia de la civilicazion (Sivilisaation historia) 4 ov, Integracion economica de America (Amerikan taloudellinen integraatio) 4 ov, Historia economica internacional (Kansainvälisen kaupan historia) 2 ov, Analisis de la realidad politica Argentina (Argentiinan nykypolitiikan analyysi) 2 ov. Tämän lisäksi opiskelen espanjaa, mutta koska se tapahtuu yksityistunneilla (Jussin & Riinan kanssa) ja UADE:n ulkopuolella, ei siitä ole herumassa mitään opintoviikkoja.

Kouluvuosi on jaettu kahteen lukukauteen, joista käynnissä on nyt toinen lukukausi. Lukukaudet taas on jaettu kahteen jaksoon, joista nyt käynnissä on toisen jakson kolmanneksi viimeinen viikko. Vähiin siis käy ennenkuin loppuu kokonaan... Kaksi ensin mainittua kurssia pyörivät koko syksyn, ja jälkimmäisistä Kv. kaupan historia opiskeltiin ensimmäisessä puolikkaassa ja Argentiinan nykypolitiikka tässä toisessa.

Alkuun koulu oli mielenkiintoista, vaikka en tajunnut juurikaan mistä puhuttiin. Parin viikon jälkeen ymmärsin suurpiirteisesti missä juttu pyörii, mutta tässä vaiheessa luennot alkoivat tuntua tuskaisen pitkiltä ja penkit yllättävän puuduttavilta. Jokaista kurssia on luento viikossa, 3,25 tuntia virallisesti. Koulu alkaa suht sharpisti kello 8 ja loppuu kello yhdentoista kieppeillä. Luennot on jaettu kahteen, eli yksi luento kestää keskimäärin 80 minuuttia. Väliin jääkin sitten noin 30 minuutin tauko. Inhimillisiin 45-50 minuutin kertasessioihin tottuneena on luentopuolikkaiden viimeinen 20 minuuttia pelkkää kidutusta. Tähän myötävaikuttavat tuskaisen pitkän luentoajan lisäksi se että: luennot tapahtuvat lähes yksinomaan professorien yksinpuheluna (mikä vuorovaikutus?), luokat ovat yleensä kuumia ja huonolla ilmanvaihdolla varustettuja, mitään tähän mennessä tapaamaani pöytä + penkki yhdistelmää ei ole luotu 190-senttisille ja professorin kuunteleminen, asian ymmärtäminen + sisäistäminen ja sen tärkeimpien kohtien muistiin kirjoittaminen espanjaksi on aika rankkaa ja voimia kuluttavaa. Kaikki tämä lisättynä säännöllisen epäsäännölliseen elämänrytmiini on johtanut nolostuttavan usein siihen lopputulokseen että nukahdan kesken luentojen. Tosin olen vähän skarpannut viime aikoina,ilmeisesti lisääntynyt valon määrä ja hellepäivät tekevät hyvää sisäiselle kellolleni:D

Jostain luin että johonkin Tampereen lukioon suunniteltiin 75-minuuttisten oppituntien kokeilua. Jos joku päättäjä tämän lukee, ota hyvä ihminen onkeesi tästä ja ammu koko ehdotus alas. Jos yliopisto-opiskelijalle (enkä ole ainoa) tuon pituiset luennot tekevät tuskaa, on se lukiolaiselle maan päällinen helvetti. Ennemmin vaikka kaksoistunteja tauolla, mutta EI yli tunnin luentoja.

Takaisin Buenos Airesiin. UADEn systeemi on se että tenttejä tehdään yksi per jakso sekä lopputentti. Asteikolla 1-10 tentistä on saatava vähintään 4 päästäkseen finaliin ja jos tentin/tenttien yhteisarvosana oli 7, ei finaliin tarvitse osallistua. Ensimmäinen kierros tenttejä on jo käyty ja toinen alkaa ensi viikolla. Itselleni lävähti arvosanoiksi 8.5, 7 ja 4. Tämä meinaa sitä että kansainvälisen kaupan historia läpi ja arvosana sekä ovarit ovat kirjoissa ja kansissa. Sivilisaation historian osalta on vielä mahdollisuuksia välttää lopputentti, mutta Amerikan kaupallisessa integraatiossa se näyttää aika vääjämättömältä. Tässä jaksossa uutena on tulossa vielä politiikan tentti, joka on kanssa suht huolestuttavaa sillä en rehellisesti sanoen ole saanut kurssista mitään irti. Luennoisija on noin nelikymppinen nainen, jonka tapa luennoida on maailman raivostuttavin. Ei muistiinpanoja, ei mitään havaintomateriaalia ja kaiken lisäksi jututkin tuntuvat menevän usein hiukan intuition perässä. Vielä kun aihepiiri sattuu olemaan Argentiinan politiikka, niin on asioiden sisäistäminen välillä tuskaisen vaikeata.

Ehdottomasti antoisimpia kursseja ovat olleet historian kurssit. Sivilisaation proffa on vanhahko espanjalainen mies, joka on asunut Argentiinassa ilmeisesti pitemmän aikaa. Vaikka luennot ovatkin melkoista yksinpuhelua, jaksaa mies viihdyttää luennosta toiseen. Opittavan materiaalin sivussa heitellään ilmoille mieleenkiintoisia yksityiskohtia ja huumorikaan ei ole proffalla vieras käsite. Ehdottomasti hauskin tunti on tähän mennessä ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta käsitellyt luento jossa kyytiä sai Moulin Rougestakin tuttu Pariisi ja sen prostituoidut, cancan-tanssijat ja seurapiirielämä. Mieheltä on opittu myös espanjan tärkein käskylause "Callate!" (Turpa umpeen! Hiljaa! jnejne), jolla hän aina välillä hiljentää häiriköivän osan ensimmäisen vuoden 18-vuotiaista opiskelijoista. Myös kansainvälisen kaupan professori oli asiansa osaava ja järjesti jopa aika ajoin keskustelua luokassa. Kurssilla oli suht paljon vaihtareita ja professorin huolehtivainen asenne siitä että myös mekin ymmärsimme sai välillä vähän koomisia piirteitä. Ainakin silloin kun kysyttiin tiedämmekö mikä on Robocop tai Zorro. Toisaalta ensimmäisellä kurssilla Mikkelissä legendaarinen Rambokin kysyi tiedämmekö mikä on lammas tai traktori. Siinähän sitä olikin pähkäilemistä.

Amerikan kaupallinen integraatio onkin sitten kurssina aivan oma lukunsa. Aihe on jossain määrin mielenkiintoinen, mutta siitä on saatu suurimmaksi osaksi mahdollisimman tylsä kurssi aikaan. Sisältönä on Amerikan mantereen kaupallinen yhdistyminen ja siihen liittyvät useat järjestöt a la NAFTA, Mercosur, Caricom ja muut. Koska pääosaa näyttelevät eri sopimusten sisällöt, tulliprosentit ja järjestöjen sisäinen rakenne on kurssi äärettömän tylsä. Kaiken lisäksi muiden, paikallisten opiskelijoiden mukaan kurssi pääluennoitsija on koulun vihatuimpia professoreita. Mies on kieltämättä piruileva luonteeltaan, mutta onneksi luennoilla on myös kakkosluennoitsija joka on paljon leppoisampi. Valitettavasti sekään ei muuta tylsyyttä mielenkiintoiseksi. Kyseisellä kurssilla olemme joutuneet kotitehtävien sijaan (joita on muilta kursseilta yhteensä yhden käden sormilla laskettava määrä) tekemään esitelmän jostain käsitellystä järjestöstä. Koska kurssilla on huomattavan paljon vaihto-oppilaita, tehtiin esitelmät kokoonpanolla 2 lokaalia, 1 vaihtari. Omani oli tänään, se meni ihan ok, mutta ei todellakaan vaatinut liikaa. Kaivamme perusinfo tiivistettiin mahdollisimaan lyhyeen muotoon, lyötiin Powerpointille ja luettiin siitä.

Ajoittaisesta kielimuurista huolimatta koulunkäynti on ollut suhteellisen helppoa ja tentit ovat olla aikalailla läpihuutojuttuja. Paikallinen tapa opettaa ja opiskella eroaa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä suht paljon ja yleensä vielä siihen huonompaan suuntaan. Siitä huolimatta en sanoisi että koulutus on huonoa vaan hyvin erilaista. Hauskana huomiona mainittakoon että ennen tenttejä opiskeljiat koostavat yhdessä/yksikseen käsitellystä aiheesta tiivistelmän jota sitten luetaan kirjan ja artikkelien sivussa. Meille näistä on ollut huomattavaa hyötyä, kun ei ole tarvinnut kahlata 400 sivua espanjaa joka tenttiin vaan on saanut kevyemmässä muodossa pääpointit. Omista muistiinpanoista kun ei ole liikaa iloa ollut.

Aiemmin mainitun tauon käytämme yleensä kahvilassa joita koulusta löytyy kolmin kappalein. On kaksi kerrosta maan alla sijaiseva ruokalan kahvila, sisäpihalla oleva ulkokahvila sekä kahdeksannesta kerroksesta löytyvä terassikahvila. Nyt ilmojen lämmettyä erityisesti kaksi jälkimmäistä kuppilaa ovat olleet kovassa huudossa. Myös koulun sisältä löytyy lukematon määrä Nescafen automaatteja, mutta kun ulko saa kupin kunnon kahvia vain 25 centavoa kallimmalla, ei koneen tuottamaa kuraa viitsi juoda kuin äärimmäisessä hädässä. Koulun ympäristössä on myös paljon paikkoja ja Jussi kävikin toissapäivänä syömässä tauolla hot dogin yhdistetyssä kioskikopiopisteessä. Muita mainitsemisen arvoisia asioita koulusta voisi olla se että sinne pääsee kahdesta pääaulasta opiskelijakorttia vingauttamalla (ilman korttia/opiskelijanumeroa vartijat eivät päästä sisälle) ja koulun sisällä voi suhailla hisseillä joita löytyy pikaisen arvion mukaan yli 10. Tosin ne ovat aina täynnä ja koska meillä ei ole kursseja missään 12. kerroksessa, ovat raput ihan näppärä liikuntamuoto.

Tarkoituksena oli laittaa myös muutamia kuvia koulusta tänne, mutta koska Blogspotin kuvansiirto ei ole nyt toimintakykyinen jätän kyseisen tuonnemmaksi. Olemme lähdössä huomenna viikonloppumatkalle etelään päin, tarkemmin Puerto Madrynin kaupunkiin. Sieltä olisi tarkoitus tehdä pari retkeä viereiselle Valdezin niemimaalle ihmettelemään pingviinejä, merileijonia ja eteläisen pallonpuoliskon valaita. Suunnitelmissa olisi myös mahdollisesti tehdä pieni sukellusreissu säiden, rahan ja ajan niin salliessa. Näin ollen en palaa päivityksillä ennen ensi viikkoa ja suosittelenkin poissaolessani tarkistamaan vaikka tämän päivityksen yhteydessä lisätyt linkit Hannun blogiin Kanadasta tai Jukkiksen Itävallan kiipeily/vaihtotarinoihin.

Kaksi päihdeongelmaista.

Mitä eroa on Yhdysvaltojen nykyisellä presidentillä ja Guns and Rosesin entisellä rumpalilla?
-Molemmilla on ollut päihdeongelma, mutta vain toinen on erotettu virastaan epäpätevyyden vuoksi.

Mitä yhteistä on Yhdysvaltojen nykyisellä presidentillä ja Guns and Rosesin entisellä rumpalilla?
- Molemmat ovat olleet viime viikolla Argentiinassa.

Toinen näistä on nyt sitten nähty ihan livenä, toista ei. Varmaan jo arvaattekin kumman olen nähnyt, mutta jatkan silti viime postin politiikan puhumista ja jauhan eka Bushista ja sen sivuilmiöistä täällä Argentiinassa.

Mar del Platassa, Buenos Airesin provinssin etelärannikkolla on tosiaan viime viikonlopun aikana ollut menossa AFTA:n tai espanjalaisittain ALCA:n eli suomeksi Amerikkojen vapaakauppa-alueen maiden presidenttien huippukokous. Eli selvästi sanottuna,lähes kaikkien Amerikan maiden (Kanadasta Jamaikan ja Perun kautta Argentiinaan) presidentit ovat kokoontuneet keskustelemaan koko mantereen kattavasta vapaakauppasopimuksesta tänne Argentiinaan. Ensimmäinen AFTAn kokous pidettiin 11 vuotta sitten Miamissa Clintonin hallituksen aikana ja sen jälkeen uusia kokouksia on ollut tasaisin väliajoin. Jos silloin Amerikoiden välinen vapaakauppa-alue nähtiin hyvänä ja positiivisena juttuna on ajan kulumisen sekä poliittisen ilmapiirina ja hallitusten vaihtumisen seurauksena tilanne hiukan toinen. Ties kuinka kauan jatkunut poliittinen epävakaus keski- ja etelä-Amerikassa on taas tapetilla, monen maan ja kansalaisen luottamus Yhdysvaltoihin on mennyt (jos sitä koskaan on ollutkaan) ja moni maa kärsii siinä sivussa vielä taloudellisista ongelmista.

Tämä tietty näkyi myös Mar del Platan kokouksessa. Lehdissä kuvattiin mm. tapaa jolla kaupungin ydinalueet kokouspaikkojen läheltä on tyhjennetty ja evakuoitu, kuinka puolustus ja vartiointi on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen ja kuinka paikalle oli tuotu poliiseja, sotilaita ja sun muita miliisejä useampia tuhansia. Huhun mukaan Buenos Airesiin alueen pääsarjan jalkapallomatseja oli siirretty koska poliiseja ei olisi riittänyt valvomaan järjestystä. Kalustoa oli tutka-autoista ja laivaston risteilijöistä aina Yhdysvaltojen armeijan AWACS-vakoilukoneeseen. George W. Bushikin kiidätettiin laskeuduttuaan Buenos Airesiin välittömästi armeijan helikopteriin ja sillä Mar del Plataan. Ja rahaa palaa... vähän.

Tästä ja muista lukemattomista syistä argentiinalaiset ovat olleet enemmän ja vähemmän tuohtuneita koko kokouksesta ja erityisesti Bushin saapumisesta. Kuten Suomessakin pystyi lehdistä lukemaan, järjestettiin maassa ennätyssuuria mielenosoituksia Georgie-boyta vastaan. Buenos Airesissa marsittiin perinteistä Casa Rosadan (presidentin talo) ja kongressin väliä samalla kun Buenos Airesista Mar del Plataan lähti mielenosoitusjuna. Tätä Mar del Plataan lähtenyttä junalastillista johti joukko eritason julkkiksia ja yhtenä suurimpana Bushia vastaan marssineista ikoneista hääri kukas muukaan kuin itse Maradona. Eli viikko sen jälkeen kuin mies oli avoimesti vaaleissa tukenut yhtä vanhoillista, marssi hän toista vastaan:D

Paikalla Mar del Platassa osa mielenosoittajista otti yhteen poliisin kun taas noin 25 000 osallistui Venezuelan presidentin Hugo Chavezin järjestämään vastakokukseen. Virallisen kokouksen asiasisältö hukkuikin loppujenlopuksi pitkälti kaiken muun mediamyllytyksen sekaan ja loppujenlopuksi mitään suurempaa sopua Amerikan vapaakauppa-alueen tulevaisuudesta ei syntynyt. Lisää aiheesta @ http://www.cnn.com/2005/WORLD/americas/11/05/bush.summit.ap/index.html ja suomeksi: http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=203172&search=argentiina

Sitten siihen päivänpolttavaan aiheeseen, eli legendaarisen Guns and Rosesin ex-rumpaliin. Perjantaina käytyämme Jussin kanssa tarkistamassa The Rockin ja muiden luonnenäyttelijöiden tähdittämän Doomin elokuvissa, kutsui Javi meidät kämpilleen. Puolen yön aikaan jälkeen paikalle olikin kerääntynyt jo suhteellisen iso sakki porukkaa ja väittely illan baarista kävi kovana. Nurkan takana sijaitseva, blogia lukeneillekin tutuksi käynyt Living oli vaihtoehtona, mutta tällä kertaa voiton vei meille suomalaisille vielä tuntematon Roxy. Roxy on kahden ison tien väliin jäävä baari kaupungin pohjoislaitamilla. Se on jaettu kahteen suurehkoon tilaan:toisella puolella soitetaan pääsääntöisesti rokkia ja toisella puolella taas enemmän elektronista/listamusaa. Ei mikään mustsee-mesta BsAsissa, mutta ihan suositeltava tuttavuus.
Jonotellessamme sisälle ovimies kertoi meille (tai on Fedelle...) että paikanpäällä on Guns and Rosesin entinen rumpali. Kukaan ei osannut kertoa miehestä sen enempää kuin että hän oli saanut huumeongelmien vuoksi aikanaan potkut bändistä ja että oli ilmeisesti seuraavana päivänä heittämässä keikkaa jossainpäin Buenos Airesia.

Sisälle päästyämme huomasimme että rokkipuolelta oli toisen baaritiskin ympäristössä olevaa aluetta eristetty ja rajattu "rahvaan" pääsyä osaan baarista. Siellä toisella puolella pyörikin sitten kymmenisen kappaletta perinteisiä rokkikukkoja ja nippu bändäreitä. Asiaan sen suuremmin huomiota kiinnittämättä jatkoimme iltaa hauskoissa merkeissä. Noin kolmen kieppeillä,kun Jussin kanssa keskustelimme aiheesta "Soittaako dj rokkipuolella Guns and Rosesin biisejä vai ei?" (sanoin kyllä, Jussi epäili), lavalle hyppäsi nippu soittajia. Joista parhaiten rockkliseitä edusti pyöreäsankaisia aurinkolaseja ja englantilaisen poliisin koppalakkia pitänyt basisti. Ilman sen suurempia esittelyjä bändi aloitti setin biisillä, joka on jo päässyt lipsumaan mielestäni. Tämän jälkeen vyörytys jatkui tutumilla biiseillä sisältäen mm. Welcome to the Jungelin ja Knockin on Heaven´s doorin. Täyden baarin pomppiessa ei voinut kuin mennä mukana ja fiilistellä sitä kuinka näitä biisejä ja Slashin kaksikaulaista Gibsonia fiilisteltiin jo yli 10 vuotta sitten "nuoruudessani";D Kuusi biisiä ja keikka oli siinä. Vaikka bändi ei GNR ollutkaan, oli setti silti tiukka. Loppu-ilta menikin sitten Quilmesin seurassa.

Otin jälkikäteen selvää ja selvisi että lavalla kannuja paukuttamassa oli tosiaan ollut Steven Adler, joka soitti Guns and Rosesin alkuperäisjäsenenä vuodesta -85 aina vuoteen -90 ja oli mukana kolmella levyllä. Huumeongelmien takia pois potkittu mies korvattiin nykyään Slashin ja Duffin kanssa Velvet Revolverissa vaikuttavalla Matt Sorumilla. Ilmeisesti mies haastoi potkujensa jälkeen jopa Axl Rosen oikeuteen syyttäen että hän oli pakottanut Adlerin tykittämään heroiinia suoneen bänditouhun ohessa. Sittemmin kaveri on saanut itseään niskasta kiinni, raitistunut ja kiertää nykyisin soittamassa oman poppoonsa Adler´s Appetiten kanssa. Ja juurikin tämän kyseisen kokoonpanon yllärikeikan siis pääsimme todistamaan Roxyssa, Buenos Airesissa. Nice.

Suosittelen vilkaisemaan pientä nippelitieto Adlerista täältä: http://www.nndb.com/people/703/000026625/ . Guns and Rosesista lisää taas täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Guns_N%27_Roses

Illasta on muutamia kuviakin jotka lisään ensi päivityksen yhteydessä kunhan saan ne vaan siirrettyä. Palataan siis asiaan taas pian...